Hyvää Uutta Vuotta - uusi blogi

On aika hyvästellä vuosi 2015 ja tähdätä kohti uutta vuotta 2016.

Jatkan blogiani uudella alustalla, tervetuloa!

mervisalmela.wix.com/noutajablogi

Pennut rekisterissä

6-viikkoiset, kuva: Teresa Tourunen

Pennut on sirutettu ja ne löytyvät nyt jalostustietokannasta:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=ALLIHUUPAN&R=122

Keltainen narttu on viralliselta nimeltään Allihuupan Speedy Gonzales.
Huomenna pennut käyvät eläinlääkärin tarkastuksessa, joten vielä pieni hetki jännitetään.

Kuva: Teresa

Agilityepikset

Takki päällä pakkasessa.

Tänään oli SDP:llä epäviralliset agilitykisat, ja starttasin siellä Elsan kanssa kisaavien luokassa. Päivä alkoi mölliluokalla, jossa oli paljon koiria, ja kisaavat maxit olivat tietenkin ihan lopuksi. Meidän lähtövuoro oli toiseksiviimeisenä. Kaikkiaan kolme ja puoli tuntia jouduttiin odottamaan että päästiin radalle. Mitäpä muutakaan sitä olisi kauniina aurinkoisena pakkaspäivänä tehnyt...

Hallissa oli yksi tyhjä kenttä, joten kävin muutaman kerran odotellessa treenailemassa Elsan kanssa. Sain siltä suurimmat virrat pois ja lihakset lämpimäksi. Kävin myös pihalla pellolla tekemässä damitreeniä, kun älysin ottaa damipallon mukaan.

Rata oli aika kiva. Vasemmalta hyppy - putki - hyppy -keinu - 2 x hyppy - rengas- A - hyppy - kepit - hyppy - putki - puomi - putki - hyppy - putki - hyppy - putki ja hyppy. Pitkät suorat hirvittivät alkuun, samoin rengas, mutta lopulta Elsa meni tosi hyvällä tempolla rataa eteenpäin. Renkaankin moitteettomasti. Ja kepit nappasi hienosti takaa kiertäen. Keppien jälkeen ohjasin viereiselle hypylle väärältä puolelta ja Elsa ajautui väärään päähän putkea ja meni siitä sisään. Tästä siis hylsy. Loppurata meni aivan täydellisesti. Putken virhettä lukuunottamatta olin todella tyytyväinen suoritukseen. Koira on kyllä täysin valmis kisoihin.

Ja lisenssinhän minä jo hankin. Seuraavaksi tähdätään tammikuun kisoihin!

Tässä se nyt on :)

Riekkupetteri 6-viikkoa

Kuva: Teresa Tourunen

Teresa lähetti ihanan kuvaterveisen ja kertoi, että tämä nappisilmä on melkoinen riekkupetteri. Hi-hii!

Vesisadetta - auringonpaistetta - tuulta ja lunta

Aurinkoa ja sinutaivasta Iso-Keurujärvellä.

Niistä on joulun pyhät ja koiralenkit tehty. Ihanaa, kun on aikaa lenkkeillä valoisaan aikaan metsässä. Eilen käytiin Katin ja lättysten kanssa Viialassa ja tänään ajoin itsekseni Birgitan polulle Iso-Keurujärveä kiertämään.

Ihan hileessä.

Suojuoksua Viialassa.

Rauhallista joulua

Pre-kinkunsulatushöntsyt

Tänään höntsäiltiin aksavuorolla ilman Janin ohjausta. Kävin alkuun lämmittelemässä tyhjällä kentällä tekemällä kontakteja. Elsa pitäisi opettaa pysähtymään alastuloihin ilman että olen sen vierellä. Muutama toisto tarvittiin ennen kuin likka alkoi ymmärtää mitä siltä halusin.

Omalla kentällä tehtiin suht simppeliä rataa. Yritin pitää vauhdin maltillisena ja pyssäsin kunnolla kontakteille. Palkkasinkin Elsan alastuloissa pari kertaa. Radalla oli myös pussi, jota emme ole menneet varmaan puoleen vuoteen. Elsa ei oikein olisi halunnut sitä suorittaa, mutta meni lopulta läpi.

Hieman oli tänään taas ylimääräistä virtaa, joka kostautui keskittymisvaikeuksina. Kepeillä sählättiin oikein urakalla ja pussi katkaisi joka kerta hyvän tempon.

Mutta ei se mitään. Nyt on agilityn kilpailulisenssi hankittuna ensi vuodelle, joten kisoja katselemaan! Sunnuntaina olisi hallilla kisatreenit, jonne yritän myös päästä.

Pentujen tuoksuja

Eilen lähdimme lasten kanssa retkelle ja ajelimme Laukaaseen katsomaan Allihuupan kennelin viisiviikkoisia pentuja. Emä Gita (FI KVA Blackthorn Columba) otti meidät leppoisasti vastaan ja pääsimme ihailemaan kolmen mustan (1u + 2n) ja yhden vaalean (n) palleron ruokailua. Syömisen jälkeen pennut jaksoivat tovin touhuta olohuoneessa meidän kanssamme ja sitten ne jo simahtivatkin unille. 

Pennut vaikuttivat todella reippaille ja seurasivat mielellään ihmisiä. Lasten käsittelyyn ne olivat hyvin tottuneita ja makoilivat pienissä syleissä rentoina. Ja pikkuihmiset olivat tietysti kovin haltioissaan. Ja niiden äiti myös :)

Pennut käyvät eläinlääkärin tarkastuksessa ensi viikolla, ja jos vaalealla narttupennulla on kaikki kunnossa, se muuttaa tammikuun esimmäisen viikon jälkeen meille! Eihän tuollaista luttanaa pystynyt mitenkään vastustamaan, vaikka noin vaaleaa väriä piti alkuun hieman makustella. Mutta onhan se niin kuvauksellinenkin, mustiin sisaruksiinsa verrattuna.

Nyt sitten pohditaan, että mikä pennulle nimeksi. Se taitaa tällä kertaa olla aika helppo juttu, mutta ei paljasteta sitä ihan vielä.

Pentujen molemmat vanhemmat ovat Unkarista, Blackthorn-kennelistä, jonka juuret pohjautuvat englantilaisiin käyttölinjoihin. Emä Gita on käyttövalio ja 2-vuotias isä Janos (Blackthorn Rock'n Roll om. Maija & Mika Lappalainen) vasta aloittelee koeuraansa (Nome-B ALO1 ja WT ALO1). Gita on aktiivisessa metsästyskäytössä ja valioitunut ilmeisen helpohkosti. Janos on todella kaunis ja kuulemma vauhdikas ja sosiaalinen vaalea uros. Toivottavasti pääsen sen pian näkemään livenä.

Pentujen sukutaulu:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI32456/14&ReknoE=FIN29862/08  

Järki vai tunteet...?

Järki vai tunteet - sitä on tullut pohdittua viime aikoina enemmän kuin tarpeeksi. Kinkkiseksi tämän tekee se, että järki sanoo sekä kyllä että ei. Tunteista nyt ei tarvitse edes mainita.

Syksyn aikana olen päättänyt, että seuraava rotuni on käyttölabradori. Ja kun faktat lyödään pöytään, voidaan todeta, että Elsa kaipaa kaveria ja minä jatkuvuutta harrastukselleni. Kotona on koiran paikka auki eikä lähitulevaisuudessa ole näköpiirissä mitään, mikä estäisi ottamasta pentua.

Olen viettänyt tunnin jos toisenkin vertailemalla eri kasvattajia, tulevia pentueita ja niiden sukuja. Rotu on suuri ja valinnanvaraa paljon. Hyviä pentueita ja suunnitelmia tupsahtelee eteen sieltä täältä ja moni kasvattaja kilpailee koiriensa kanssa ihailtavan aktiivisesti ja menestyksekkäästi. Toki kysyntääkin on paljon, etenkin hyvistä pentueista. Yksi hyvä menikin jo sivu suun.

Olen ollut joihinkin kasvattajiin yhteydessä lähinnä tulevan kevään pentueista. Jokin aika sitten törmäsin kuitenkin yhteen jo syntyneeseen pentueeseen, joka vaikutti paperilla erittäin mielenkiintoiselta. Yksi narttupentu olisi vielä vailla kotia ja sovin kasvattajan kanssa, että menen sitä katsomaan ensi viikolla. Tämä tuli siis eteen hyvin nopeasti, mutta jos kaikki natsaa toiveisiini, pieni silkkikorva saattaa muuttaa meille jo heti vuodenvaihteen jälkeen.

Yritän nyt kuitenkin pitää sen järjen vielä menossa mukana ja arvioida tilannetta uudestaan käynnin jälkeen. Käyntihän ei välttämättä vielä tarkoita mitään. Eihän...?

Valmiina kisaamaan

Tänään treeneissä tehtiin tosi haastavan oloista rataa. Tutustumisessa olin ihan solmussa, mutta eipä se lopulta niin mahdoton ollutkaan kun pääsin koiran kanssa radalle. Pitkällä suoralla olevat vinoesteet tuottivat vähän hankaluuksia, mutta kun Elsa keksi mitä niissä halusin, menivät ne lopulta tosi hyvin.

Ensi vuoden kisalisenssit tulevat kuulemma huomenna myyntiin. Pitääkin heti hankkia sellainen ja ryhtyä katselemaan kisoja tammikuulle. Muistaaksini lähialueilla oli ainakin muutaman kisa alkuvuodesta. Elsa selviytyy varmasti ykkösluokan radoista, sillä olemme koko ajan treenanneet kakkosen ja jopa kolmosen tasoisia ratoja. Pientä epävarmuutta suorituksissa toki on edelleen ja Elsa vaatii saattamista tietyille esteille, eli joudun itse juoksemaan kovasti. Kepit ovat ehkä kaikista hankalimmat. Ja ensimmäiset radat menevät takuuvarmasti häseltämiseksi. Onneksi kisoissa voi startata monta kertaa samana päivänä.

Kiva laji olisi tämäkin. Harmittavan vähälle vaan jää harjoittelu.

Toinen jahti

Tänään oli syksyn toinen jahti, samassa paikassa kuin muutama viikko sitten. Yöllä oli pakkasta ja kevyt lumipeite peitti maan. Ilma oli koko päivän kuiva ja tyyni. Jopa aurinko näyttäytyi iltapäivällä. Aivan ihana sää jahtiin!

Viime kerrasta jäi harmittamaan Elsan tehoton haku ja toivoinkin, että se olisi tänään saanut jokusen täsmämarkkeerauksen haettavaksi. Ensimmäisessä ajossa oltiin metsässä, eikä lintuja pudonnut kuin muutama. Näitä ei päästy hakemaan. Toisessa ajossa sensijaan lintuja oli todella paljon, ja vaikka emme yhtään pudotusta nähneet, Elsa pääsi tekemään rauhallisessa paikassa hakua. Joku koira taisi viedä siltä yhden linnun aivan nenän edestä ja sen jälkeen Elsa jotenkin syttyi. Menin sen kanssa ojalle, jossa ei ollut ketään muuta, ja Elsa haki pusikoista ainakin kuusi lintua. Kun tauon jälkeen lähdettiin kävelemään metsikön läpi, se löysi itsenäisesti vielä 4-5 lintua lisää. Myös sellaisista paikoista joista toiset koirat olivat juuri kävelleet. Elsa näytti siis todella parastaan ja käytti nenäänsä.
  

Kolmas ajo oltiin taas syvällä metsässä, mutta pellolta löytyi muutama fasaani. Elsa kävi jo vähän kierroksilla ja hyppi käsissäkin olevien lintujen perään. Ensi kerralla keskitytään siis taas vähän kuuliaisuuteen, nyt oli vielä lupa mennä ja irrota. Myös luovutukset pitää hioa kuntoon, sillä linnut putoilivat matkalla. Ehkä haavakot korjaisivat tämänkin kauneusvirheen.

Olipa hieno tunne, kun koiran sisimmässä selvästi heräsi jokin, joka siellä on kytenyt. Itsekin nautin näistä jahdeista ja niiden tunnelmasta. On kiva olla auttamassa ja päästä samalla kokeilemaan oman koiran kykyjä. Tammikuussa mennään taas. Mutta sitä ennen nautiskellaan itse hankituista fasaaninfileistä.

Viimeisessä ajossa noustiin kohti auringonlaskua.

Päivän saalis.

Rakas metsästyskoirani.

Agilityä

Keskiviikkona pääsimme pitkästä aikaa agilitytreeneihin. Ehdin käydä päivällä kunnon metsälenkillä, joten Elsalla oli suht hyvä vire päällä. Eka rata tosin meni kaahatessa mutta kun keskittyminen löytyi, tehtiin ihan hyviä pätkiä.

Ensi vuoden lisenssit tulevat pian myyntiin, joten alkuvuodelle pitäisi alkaa katsella kisoja. Kontakteja ja keppejä täytyy vielä hieman hioa. Ja sitten vaan menoksi!

Elsalla on muuten hormoonit alkaneet taas heräilemään. Juoksun se tekee todennäköisesti taas tammi-helmikuulle. Hajut kiinnostavat todella paljon ja karvakin on alkanut tippua. Toivoisin kyllä juoksua mahdollisimman pikaisesti. Tämä talvikausi on loistava aika juosta.