Tämä on niin parasta!

Tomi Sarkkinen kertaa ensimmäisen tehtävän asioita.

Tänään oli todella hyvä päivä. Osallistuin K-H Noutajien järjestämään Tomi Sarkkisen koulutukseen iltapäivän ALO/AVO ryhmässä. Koulutus pidettiin Riihimäen kupeessa kuivalla ja aurinkoisella pellolla. Lämpötila taisi käväistä 15 asteessa ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Ei voisi paremmin lauantaipäivää viettää.

Nämä koulutustilaisuudet ovat minulle koko koiraharrastamisen suola. Pätevä kouluttaja, hyvin suunnitellut tehtävät ja muiden koirakoiden työskentelystä oppiminen. On myös hienoa huomata miten oma koira on kehittynyt ja kuinka ryhmätilanteet alkavat olla sille täysin rutiinia. Se yltää parhaimpiin suorituksiinsa juuri tällaisessa tilanteessa kun itsekin keskityn jokaiseen tehtävään ja lähetykseen.

Koulutus aloitettiin yksinkertaisilla markkeerauksilla jossa Tomi tsekkasi koirien tason. Elsa ei tästä tehtävästä saanut muita ohjeita kuin sen, että se ei saisi palautuksen jälkeen haistella maata. Nenä laski maahan kun se oli tullut takaisin sivulleni.

Toinen tehtävä tehtiin pareittain. Pellon toiseen laitaan jätettiin muistidami linjaa varten ja käveltiin pellon keskelle. Tomi heitti molemmille koirille kävelylinjan sivuun yksinkertaiset ykkösmarkkeeraukset. Sitten tehtiin motivoidut linjaharjoitukset eteenpäin vuorotellen. Elsa ajautui linjalla sivuun, ja koska se ei ole ohjattavissa, jouduin kutsumaan sen (kovaäänisesti) pois (olisi pitänyt puuttua vieläkin topakammin tottelemattomuuteen). Kävelin koiran kanssa linjadamin lähelle ja lähetin Elsan lähihakukäskyllä sen luokse. Ongelmamme oli siis se, että Elsa ei ensimmäisellä kerralla kuunnellut lähihakukäskyä.

Lopuksi haettiin vielä ensimmäinen muistidami. Elsa eteni todella hyvin ja toi damin vaikka matka oli pitkä ja damin jättämisestä oli kulunut aikaa. Hieno suoritus! 

Elsa on odottaessa rauhallinen eikä hinkua muiden damien perään.

Tomi kiinnitti huomiota kaikkien koirakoiden huonoihin käännöksiin, eli seuraavaksi hinkattiin lähityöskentelyä. Tomi heitti dameja koirakon ympärille yksitellen ja rintamasuunta piti aina kääntää heiton suuntaan. Viimeksi heitettyä ei ikinä haettu, vaan piti kääntyä edelliselle damille. Näin käännöksistä saadaan täsmällisiä, koira oppii luopumaan muistidameista (kun sen ei anneta kääntyä niihin päin) ja koira myös oppii, että sen halutaan etenevän suoraan eteenpäin noutoon (mikä auttaa esim. kakkosmarkkeerauksissa).  Elsa kääntyy muuten hyvin, mutta sain ohjeeksi tehdä vieläkin pienempää liikettä, eli minun pitäisi kääntyä paikallani ilman että otan askeleita sivulle. Koira ei myöskään tarvitse käskyä jokaiselle käännökselle vaan sen pitäisi automaattisesti seurata kun ohjaaja liikkuu. Yritän vähentää jatkossa turhaa käskytystä.

Lopuksi tehtiin vielä koko porukalla walk upia. Ensin koirille näytettiin muistipaikka, jonne koira piti lähettää linjakäskyllä. Rivistö lähti liikkeelle ja pysähtyi kun tuli heitto kulkusuuntaan. Heiton jälkeen käännyttiin ympäri ja ensimmäinen koira lähetettiin starttarin laukauksen jälkeen linjalle. Sitten koko rivistö kääntyi, ja toinen koira haki markkeerauksen. Tämän jälkeen taas edettiin heittoon asti. Koira nro 3 haki linjan ja 4 markkeerauksen jne.

Walkup-työskentelyä jatkettiin vielä siten, että eteen ja taakse tuli markkeeraukset ja niitä haettiin vuorotellen. Elsa teki aivan huikean hienosti töitä: seurasi tiiviisti, meni suoraan muistilinjalle, katsoi todella tarkasti kaikki heitot karkaamatta ja kääntyi napakasti. Omat markkeerauksetkin suoritti todella hyvin, vaikka etenkin tuulen alapuolelle tulleet pudotukset olivat haastavia. Harjoituksessa opin myös itse markkeeraaamaan heitot katsomalla kiintopisteitä puista ja pellon laidan rakennuksista. Isolla pellolla oli ehdottoman tärkeää että tiesi damin sijainnin/linjan kun ennen lähetystä damille piti kääntää selkä. Viimeisestä tuulen alapuolelle heitetystä damista Elsa painelikin reilusti ohi, mutta sain sen muutamalla linjalähetyksellä talteen kun tiesin itse tarkan putoamislinjan.

Olen siis todella tyytyväinen tämän päivän suorituksiimme. Elsa jaksoi hyvin lämpimästä ilmasta ja monen tunnin koulutussessiosta huolimatta. Alan luottamaan koiran osaamiseen ja viimeisessä tehtävässä huomasin, että kaikki ei enää ole pelkästään hyvän tuurin varassa. Koiraa pystyy oikeasti jo ohjaamaankin.

Alkaa yhä vahvemmin tuntua siltä, että WT on meidän juttu ja haluan siihen keskittyä. Heti ensi viikonlopun joukkuekokeen jälkeen alkaa ilmoittautuminen Hämeenlinnan 31.5. WT-kokeeseen ja se alkaa nyt kuitenkin tuntua hyvin houkuttelevalta. Koe järjestetään samoissa maastoissa missä olimme tänään. Ja vaikka menestystä ei tulisikaan, olisi koepäivä varmasti kiva vaikka sitten ihan treeninäkin.