Finlandia Working Team Cup - Messilä

Suomen sileäkarvaiset noutajat ry:n 2. joukkue: Elsa (ALO), Ilo (AVO) ja Vappu (VOI).

Tänään olin Messilässä ja Golden Ringin järjestämässä epävirallisessa joukkue-wt -kokeessa edustamassa Flättikerhoa. Kaksipäiväisessä kokeessa oli ennätysmäärä koiria, mutta järjestelyt sujuivat kiitettävästi ja rastit rullasivat ripeästi. Koemaksuun kuulunut lounas rastien välillä katkaisi koepäivän mukavasti. 

Joukkueeseemme kuului kolme narttua: Elsaa vuoden vanhempi Ilo ohjaajansa Pilvin kanssa edusti AVO-koirana ja joukkueen kapteenina toimi Katja ja VOI-koira Vappu. En kumpaakaan tuntenut aiemmin, mutta päivän aikana tultiin kyllä tutuksi.

Ensimmäisen ja toisen rastin odottelua.

Meidän joukkue starttasi numerolla 5 ja aloitimme 1. rastilta.  Tehtävänä oli linjamarkkeeraus, jossa ensin heitettiin metsän laitaan VOI-koiran markkeeraus, sitten pellolla olevaan saarekkeeseen AVO-koiran pudotus ja viimeiseksi pellolle meidän heitto. Kaikille pudotuksille tuli laukaus ja heittäjät liikkuivat heittojen välissä. Tuomarin luvalla sain päästää Elsan ensimmäisenä noutoon. Elsa oli kovasti menossa, mutta malttoi kuitenkin odottaa käskyyn asti. Harmittavasti Ilo karkasi minun käskystä, joten sen suoritus meni nollille, mutta Pilvi sai koiran pienellä kiellolla takaisin eikä se häirinnyt Elsan suoritusta. Elsa nouti damin suoraviivaisesti ja palautti nätisti. Saimme täydet 20 pistettä.

Toisella rastilla oli walk up metsässä. Paikka oli risukkoinen ja kävelyura todella kapea, eli kuljimme aivan kylki kyljessä. En ole Elsan kanssa walk upia tehnyt metsässä, ja se ei pysynyt oikealla paikalla. Haisteli maata ja jäi jälkeen vaikka etenimme etanavauhtia. Ensimmäinen markkeeraus tuli selän taakse ja se oli Elsalle. En ehtinyt kääntää rintamasuuntaa heittoa kohti, mutta Elsa onneksi näki sen vaikka oli väärin päin. Odotti taas nätisti noutokäskyä. Jäi pyörimään hajuihin vähän ennen damia, mutta teki kuitenkin tarkkaa hakua pienellä alueella, ja löysi lopulta damin. Palautus hyvä. Tuomari moitti huonoa seuraamista ja lisäkäskyjäni sen osalta, ja antoi pisteitä 15. Meidän noudon jälkeen jatkettiin kävelyä (Elsan sai kytkeä tässä vaiheessa, joten seuraaminen jatkui vieläkin huonompana) ja AVO koiralle tuli markkeeraus sivuun. Voi-koiralle ohjaus sen jälkeen samalle linjalle.

Kolmannella rastilla oli vuorossa drive. Seistiin keskellä peltoa ja metsän puolella kolme ihmistä ränkätti ja kulki äänekkäästi eteenpäin heitellen dameja. Metsään jäi kaksi damia ja viimeiseksi tuli meille markkeerausheitto. AVO ja VOI koirille ohjaustehtävät. Elsa pysyi taas rauhassa paikalla vaikka oli aavistuksen jännittynyt toimitsijoiden kovasta ääntelystä. Se eteni käskystä suoraan markkeerausdamille ja lähti tuomaan sitä. Puolivälissä meinasi kääntyä toimitsijoiden perään, mutta kielsin, ja sen jälkeen palautus hyvin. Pelkäsin ennalta että se lähtee dami suussa metsästämään mutta pientä kaarrosta lukuunottamatta suoritus olikin ihan hyvä. Tulostaulukon mukaan saimme pisteitä 20 (tosin epäilen, että 3. ja 4. rastien pisteet olivat väärin päin).

Matkalla viimeiselle rastille.

Neljännellä rastilla tuli ensin laukaukset AVO ja VOI koirien linjoille ja sen jälkeen meille taas markkeeraus. Elsa suoritti sen moitteettomasti. Pisteitä 18.

Kaikki tehtävät olivat meille siis markkeerauksia ja suhteellisen helppoja. Ennen noutoja koirat olivat kytkemättä rivissä ja kaikki kolme heittoa katsottiin ennen Elsan noutoa, joten siinä mielessä haastetta oli ihan mukavasti. Olen todella tyytyväinen siihen, että Elsa pysyi rauhallisena ja malttoi todella hyvin odottaa noutokäskyä. Odotin tietoisesti melkoisen tovin aina ennen käskyn antoa jotta koira ei opi tilanteessa ennakoimaan. ALO-koiran sai aina kytkeä oman suorituksen jälkeen, ja se oli ihan hyvä, ettei tarvinnut pelätä muiden suoritusten häiritsemistä.

Joukkuetovereillani oli tänään vähän epäonnea matkassa. Erityisesti AVO-ohjaukset olivat aika haastavia ja VOI:ssa toki matkat pitkiä. Lisähaastetta toi vielä edellisen päivän jättämät vahvat hajujäljet rastipaikoille.

Todella kiva päivä ja kyllä se vaan niin on, että tykkään tuosta WT-koemuodosta kovasti. Rastimuotoinen suorittaminen ja odottelu kanssakilpailijoiden kanssa on mukavaa. Ei tarvitse yksin kykkiä autolla tai jossain pusikon reunassa odottamassa omaa vuoroa kuten B-kokeessa.

Hieman harmitti, ettei meille tullut tänään mahdollisuutta kokeilla ohjausta tai lähihakua. Olisi ollut kiva nähdä miten Elsa olisi niistä suoriutunut. Vaikka ohjausasiat ovat vielä alkutekijöissään, taidan nyt kuitenkin yrittää Hämeenlinnan WT-kokeeseen. Tuleepahan ainakin syy harjoitella.