Aksatreenit

Eilen oli viimeiset hallitreenit ja meno näytti tältä. Täti sai juosta aivan hiki päässä mutta rata oli kiva ja saatiin muutama puhdaskin suoritus aikaiseksi. Pientä ryhmin hakemista toki oli paikkapaikoin. Elsan valeraskausoireista ei kyllä ollut tietoakaan!

Elsa on kehittynyt huikeasti talven ja erityisesti nyt kevään aikana. Pääsen minäkin pitkillä kintuillani kuulemma jo vähän rivakammin kuin syksyllä :) Elsa on vielä todella paljon kiinni minussa ja se pitää saattaa joka esteelle. Irtoamista voisi ryhtyä treenaamaan enemmän.

Toijalan kenttä on vielä remontissa joten nyt joudumme pienelle aksatauolle. Kesäkuulla toivottavasti päästään taas jatkaan taivasalla.

Kimppatreeniä Hausjärvellä

Tänään kurvailin Kanta-Hämeen noutajien kimppatreeneihin Hausjärvelle. Paikka oli lähellä peltoa, jossa oltiin muutama viikko sitten Sarkkisen opissa. Ja toukokuun WT-koe tulee olemaan samoissa maastoissa.

Kimppatreeneissä ei ollut varsinaista vetäjää ja koirakot jakautuivat pieniin ryhmiin. Lyöttäydyin kahden koirakon kanssa tekemään ohjauksia ojan yli metsään. Oja oli todella syvä ja jyrkkäreunainen, joten haastetta tuli ihan kiitettävästi. Elsa teki töitä kuitenkin ihan kohtalaisesti, tosin lähetyspaikka piti säilyttää lähellä ojaa kaikilla lähetyksillä. Pidemmällä matkalla lähti menemään vinoon ja  hakemaan ylityspaikkaa.

Linjatreenin jälkeen teimme vielä kolmiossa markkeerauksia siten, että jokainen heitti vuorollaan. Loppuun tehtiin myös kakkosmarkkeerauksia, mutta Elsa hyytyi täysin, enkä saanut niitä onnistumaan. Pellolla oli aika kuuma ja aamuruokakin painoi todennäköisesti vatsassa. Elsa oli jotenkin ihan unessa.

Elsa tarjoaa omaehtoisesti kontaktia.

Lopuksi kävin vielä katselemassa kun toinen porukka teki hakua metsään. Lähetin Elsankin kertaalleen, mutta ei sen haku käynnistynyt. Jäi metsän laitaan pyörimään, sekoitti varmasti tehtävän edellisiin linjoihin. Otin koiran pois ja kävin vielä toisaalla nostamassa vireen tennispallon kanssa jotta treenistä ei jäisi pelkästään lässähtänyt fiilis.

Saattaa olla, että Elsalla alkaa valeraskausoireet nousta pintaan. Sen verran nuutuneena se raahusti perässäni kun käveltiin autolle. Ruokaa sille ei ilmiselvästi kannata ainakaan koeaamuna antaa, korkeintaan vähän jotain tuoretta joka ei turpoa mahassa. Ja kolmas oppi päivästä oli, että linjat kaipaavat edelleen rutiinia, helppoja toistoja, paljon onnistumisia ja vauhdikasta palkkaamista. Ensimmäisissä palautuksissa suu kävi levottomasti ja loppua kohden palautusvauti hiipui niin, että tuli lopulta viimeiset metrit ravilla. Ei mitenkään tyypillistä Elsaa.

No, aina ei voi olla hyvä päivä.

Tosielämän Lassie

Olipa kerran pieni tyttö, jonka suurin haave oli saada oma koira. Tyttö kulki koulusta kotiin pienen metsän läpi ja näki päiväunia koirastaan. Koira olisi yhtä viisas kuin Lassie tai seikkailukirjojen kultainen Jesse. Niin viisas, että se tulisi joka päivä tyttöä vastaan metsän reunaan. Osaisi odottaa siinä aina oikeaan aikaan - ja yhdessä he kävelisivät kotiin.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin tuo tyttö kulkee jälleen metsässä. Hänellä on mukanaan kaksi koiraa. Ihan omaa koiraa. Ja nuo koirat ovat viisaita.

He kävelevät kilometri toisensa jälkeen yhdessä, nauttivat luonnosta ja hiljaisuudesta. Koirat kulkevat tytön vierellä, kumpainenkin. Siinä niiden on hyvä olla. Toinen tekee välillä pienen pyrähdyksen, kuin tarkistaakseen mikä kuusen takana risahti, mutta palaa pian takaisin. Usein aivan tytön jalkojen juureen. Ja se toinen - se tyytyy nuuhkaisemaan aika ajoin pientareen tuoksut. Elämä on sitä karaissut, se antaa jo nuoremman toimia tiedustelijana.

Tytöstä tuntuu vahvasti siltä, että hän on saanut lassiensa.

Kevätfiilistä

Finlandia Working Team Cup - Messilä

Suomen sileäkarvaiset noutajat ry:n 2. joukkue: Elsa (ALO), Ilo (AVO) ja Vappu (VOI).

Tänään olin Messilässä ja Golden Ringin järjestämässä epävirallisessa joukkue-wt -kokeessa edustamassa Flättikerhoa. Kaksipäiväisessä kokeessa oli ennätysmäärä koiria, mutta järjestelyt sujuivat kiitettävästi ja rastit rullasivat ripeästi. Koemaksuun kuulunut lounas rastien välillä katkaisi koepäivän mukavasti. 

Joukkueeseemme kuului kolme narttua: Elsaa vuoden vanhempi Ilo ohjaajansa Pilvin kanssa edusti AVO-koirana ja joukkueen kapteenina toimi Katja ja VOI-koira Vappu. En kumpaakaan tuntenut aiemmin, mutta päivän aikana tultiin kyllä tutuksi.

Ensimmäisen ja toisen rastin odottelua.

Meidän joukkue starttasi numerolla 5 ja aloitimme 1. rastilta.  Tehtävänä oli linjamarkkeeraus, jossa ensin heitettiin metsän laitaan VOI-koiran markkeeraus, sitten pellolla olevaan saarekkeeseen AVO-koiran pudotus ja viimeiseksi pellolle meidän heitto. Kaikille pudotuksille tuli laukaus ja heittäjät liikkuivat heittojen välissä. Tuomarin luvalla sain päästää Elsan ensimmäisenä noutoon. Elsa oli kovasti menossa, mutta malttoi kuitenkin odottaa käskyyn asti. Harmittavasti Ilo karkasi minun käskystä, joten sen suoritus meni nollille, mutta Pilvi sai koiran pienellä kiellolla takaisin eikä se häirinnyt Elsan suoritusta. Elsa nouti damin suoraviivaisesti ja palautti nätisti. Saimme täydet 20 pistettä.

Toisella rastilla oli walk up metsässä. Paikka oli risukkoinen ja kävelyura todella kapea, eli kuljimme aivan kylki kyljessä. En ole Elsan kanssa walk upia tehnyt metsässä, ja se ei pysynyt oikealla paikalla. Haisteli maata ja jäi jälkeen vaikka etenimme etanavauhtia. Ensimmäinen markkeeraus tuli selän taakse ja se oli Elsalle. En ehtinyt kääntää rintamasuuntaa heittoa kohti, mutta Elsa onneksi näki sen vaikka oli väärin päin. Odotti taas nätisti noutokäskyä. Jäi pyörimään hajuihin vähän ennen damia, mutta teki kuitenkin tarkkaa hakua pienellä alueella, ja löysi lopulta damin. Palautus hyvä. Tuomari moitti huonoa seuraamista ja lisäkäskyjäni sen osalta, ja antoi pisteitä 15. Meidän noudon jälkeen jatkettiin kävelyä (Elsan sai kytkeä tässä vaiheessa, joten seuraaminen jatkui vieläkin huonompana) ja AVO koiralle tuli markkeeraus sivuun. Voi-koiralle ohjaus sen jälkeen samalle linjalle.

Kolmannella rastilla oli vuorossa drive. Seistiin keskellä peltoa ja metsän puolella kolme ihmistä ränkätti ja kulki äänekkäästi eteenpäin heitellen dameja. Metsään jäi kaksi damia ja viimeiseksi tuli meille markkeerausheitto. AVO ja VOI koirille ohjaustehtävät. Elsa pysyi taas rauhassa paikalla vaikka oli aavistuksen jännittynyt toimitsijoiden kovasta ääntelystä. Se eteni käskystä suoraan markkeerausdamille ja lähti tuomaan sitä. Puolivälissä meinasi kääntyä toimitsijoiden perään, mutta kielsin, ja sen jälkeen palautus hyvin. Pelkäsin ennalta että se lähtee dami suussa metsästämään mutta pientä kaarrosta lukuunottamatta suoritus olikin ihan hyvä. Tulostaulukon mukaan saimme pisteitä 20 (tosin epäilen, että 3. ja 4. rastien pisteet olivat väärin päin).

Matkalla viimeiselle rastille.

Neljännellä rastilla tuli ensin laukaukset AVO ja VOI koirien linjoille ja sen jälkeen meille taas markkeeraus. Elsa suoritti sen moitteettomasti. Pisteitä 18.

Kaikki tehtävät olivat meille siis markkeerauksia ja suhteellisen helppoja. Ennen noutoja koirat olivat kytkemättä rivissä ja kaikki kolme heittoa katsottiin ennen Elsan noutoa, joten siinä mielessä haastetta oli ihan mukavasti. Olen todella tyytyväinen siihen, että Elsa pysyi rauhallisena ja malttoi todella hyvin odottaa noutokäskyä. Odotin tietoisesti melkoisen tovin aina ennen käskyn antoa jotta koira ei opi tilanteessa ennakoimaan. ALO-koiran sai aina kytkeä oman suorituksen jälkeen, ja se oli ihan hyvä, ettei tarvinnut pelätä muiden suoritusten häiritsemistä.

Joukkuetovereillani oli tänään vähän epäonnea matkassa. Erityisesti AVO-ohjaukset olivat aika haastavia ja VOI:ssa toki matkat pitkiä. Lisähaastetta toi vielä edellisen päivän jättämät vahvat hajujäljet rastipaikoille.

Todella kiva päivä ja kyllä se vaan niin on, että tykkään tuosta WT-koemuodosta kovasti. Rastimuotoinen suorittaminen ja odottelu kanssakilpailijoiden kanssa on mukavaa. Ei tarvitse yksin kykkiä autolla tai jossain pusikon reunassa odottamassa omaa vuoroa kuten B-kokeessa.

Hieman harmitti, ettei meille tullut tänään mahdollisuutta kokeilla ohjausta tai lähihakua. Olisi ollut kiva nähdä miten Elsa olisi niistä suoriutunut. Vaikka ohjausasiat ovat vielä alkutekijöissään, taidan nyt kuitenkin yrittää Hämeenlinnan WT-kokeeseen. Tuleepahan ainakin syy harjoitella.

Tämä on niin parasta!

Tomi Sarkkinen kertaa ensimmäisen tehtävän asioita.

Tänään oli todella hyvä päivä. Osallistuin K-H Noutajien järjestämään Tomi Sarkkisen koulutukseen iltapäivän ALO/AVO ryhmässä. Koulutus pidettiin Riihimäen kupeessa kuivalla ja aurinkoisella pellolla. Lämpötila taisi käväistä 15 asteessa ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Ei voisi paremmin lauantaipäivää viettää.

Nämä koulutustilaisuudet ovat minulle koko koiraharrastamisen suola. Pätevä kouluttaja, hyvin suunnitellut tehtävät ja muiden koirakoiden työskentelystä oppiminen. On myös hienoa huomata miten oma koira on kehittynyt ja kuinka ryhmätilanteet alkavat olla sille täysin rutiinia. Se yltää parhaimpiin suorituksiinsa juuri tällaisessa tilanteessa kun itsekin keskityn jokaiseen tehtävään ja lähetykseen.

Koulutus aloitettiin yksinkertaisilla markkeerauksilla jossa Tomi tsekkasi koirien tason. Elsa ei tästä tehtävästä saanut muita ohjeita kuin sen, että se ei saisi palautuksen jälkeen haistella maata. Nenä laski maahan kun se oli tullut takaisin sivulleni.

Toinen tehtävä tehtiin pareittain. Pellon toiseen laitaan jätettiin muistidami linjaa varten ja käveltiin pellon keskelle. Tomi heitti molemmille koirille kävelylinjan sivuun yksinkertaiset ykkösmarkkeeraukset. Sitten tehtiin motivoidut linjaharjoitukset eteenpäin vuorotellen. Elsa ajautui linjalla sivuun, ja koska se ei ole ohjattavissa, jouduin kutsumaan sen (kovaäänisesti) pois (olisi pitänyt puuttua vieläkin topakammin tottelemattomuuteen). Kävelin koiran kanssa linjadamin lähelle ja lähetin Elsan lähihakukäskyllä sen luokse. Ongelmamme oli siis se, että Elsa ei ensimmäisellä kerralla kuunnellut lähihakukäskyä.

Lopuksi haettiin vielä ensimmäinen muistidami. Elsa eteni todella hyvin ja toi damin vaikka matka oli pitkä ja damin jättämisestä oli kulunut aikaa. Hieno suoritus! 

Elsa on odottaessa rauhallinen eikä hinkua muiden damien perään.

Tomi kiinnitti huomiota kaikkien koirakoiden huonoihin käännöksiin, eli seuraavaksi hinkattiin lähityöskentelyä. Tomi heitti dameja koirakon ympärille yksitellen ja rintamasuunta piti aina kääntää heiton suuntaan. Viimeksi heitettyä ei ikinä haettu, vaan piti kääntyä edelliselle damille. Näin käännöksistä saadaan täsmällisiä, koira oppii luopumaan muistidameista (kun sen ei anneta kääntyä niihin päin) ja koira myös oppii, että sen halutaan etenevän suoraan eteenpäin noutoon (mikä auttaa esim. kakkosmarkkeerauksissa).  Elsa kääntyy muuten hyvin, mutta sain ohjeeksi tehdä vieläkin pienempää liikettä, eli minun pitäisi kääntyä paikallani ilman että otan askeleita sivulle. Koira ei myöskään tarvitse käskyä jokaiselle käännökselle vaan sen pitäisi automaattisesti seurata kun ohjaaja liikkuu. Yritän vähentää jatkossa turhaa käskytystä.

Lopuksi tehtiin vielä koko porukalla walk upia. Ensin koirille näytettiin muistipaikka, jonne koira piti lähettää linjakäskyllä. Rivistö lähti liikkeelle ja pysähtyi kun tuli heitto kulkusuuntaan. Heiton jälkeen käännyttiin ympäri ja ensimmäinen koira lähetettiin starttarin laukauksen jälkeen linjalle. Sitten koko rivistö kääntyi, ja toinen koira haki markkeerauksen. Tämän jälkeen taas edettiin heittoon asti. Koira nro 3 haki linjan ja 4 markkeerauksen jne.

Walkup-työskentelyä jatkettiin vielä siten, että eteen ja taakse tuli markkeeraukset ja niitä haettiin vuorotellen. Elsa teki aivan huikean hienosti töitä: seurasi tiiviisti, meni suoraan muistilinjalle, katsoi todella tarkasti kaikki heitot karkaamatta ja kääntyi napakasti. Omat markkeerauksetkin suoritti todella hyvin, vaikka etenkin tuulen alapuolelle tulleet pudotukset olivat haastavia. Harjoituksessa opin myös itse markkeeraaamaan heitot katsomalla kiintopisteitä puista ja pellon laidan rakennuksista. Isolla pellolla oli ehdottoman tärkeää että tiesi damin sijainnin/linjan kun ennen lähetystä damille piti kääntää selkä. Viimeisestä tuulen alapuolelle heitetystä damista Elsa painelikin reilusti ohi, mutta sain sen muutamalla linjalähetyksellä talteen kun tiesin itse tarkan putoamislinjan.

Olen siis todella tyytyväinen tämän päivän suorituksiimme. Elsa jaksoi hyvin lämpimästä ilmasta ja monen tunnin koulutussessiosta huolimatta. Alan luottamaan koiran osaamiseen ja viimeisessä tehtävässä huomasin, että kaikki ei enää ole pelkästään hyvän tuurin varassa. Koiraa pystyy oikeasti jo ohjaamaankin.

Alkaa yhä vahvemmin tuntua siltä, että WT on meidän juttu ja haluan siihen keskittyä. Heti ensi viikonlopun joukkuekokeen jälkeen alkaa ilmoittautuminen Hämeenlinnan 31.5. WT-kokeeseen ja se alkaa nyt kuitenkin tuntua hyvin houkuttelevalta. Koe järjestetään samoissa maastoissa missä olimme tänään. Ja vaikka menestystä ei tulisikaan, olisi koepäivä varmasti kiva vaikka sitten ihan treeninäkin.

Top Model

Tänään vähän toisenlainen koiratouhupäivä. Otin koirat mukaan toimistolle ja iltapäivällä sinne tuli myös Elsan emä Friida ja "täti" Fanni. Ruskea kolmikko pääsi poseeraamaan kuviin. Ja hienosti arvon ladyt poseerasivatkin!

Hallittu kaaos.

Kolme neljästä hyvä, yksi kyllästyi. Hyviäkin kuvia saatiin!

Ihana kevät!

Elsa ihan fiiliksissä kun pääsee taas uimaan!

Pääsiäistreeniä

Treenikamut Kide, Friida, Fanni, Peppi, Säde, Hulda, Elsa ja Mio.

Tänään meillä oli kiva treenisessio neljän naisen ja kahdeksan koiran kera vanhalla ampumaradalla. Kävin tekemässä ennen muiden tuloa lähihakualueen, eli se oli vain Elsalle motivoitu. Aukean toiselle laidalle tehtiin muistipaikka linjaa varten ja ylös rinteeseen heitettiin markkeerauksia.

Kolme koiraa työskenteli kerralla ja yksi meistä oli vuorollaan heittämässä. Elsa teki hyvin töitä ja kaikki tehtävät onnistuivat ihan mallikkaasti. Linjalla oli pientä epävarmuutta kun lähetin sen hakualueelle. Olisi pitänyt kutsua koira takaisin tai lähettää pelkällä hakukäskyllä. Noissa täytyy vielä itse skarpata.

Ensi viikonloppuna treenataan Sarkkisen johdolla ja sitten onkin joukkue-WT. Linja kaipaa siis vielä vahvistusta ja lisäksi pitäisi saada ohjaus edes joten kuten kuntoon (pysäytys). Ehkä toukokuun koe tulee sittenkin liian pian...

Kide palauttaa Tiinalle.

Elsan lepovuoro.

Onnistunut treeni ja hyvä mieli kaikilla.

Pientä pääsiäistreeniä

Sain houkuteltua poikani heittoavuksi ja lähdimme läheiselle ampumaradan pohjalle treenaamaan markkeerauksia. Katsoin samalla paikkoja valmiiksi, kun sunnuntaina treenaamme samassa paikassa isommalla porukalla.

Pojan heitot eivät ymmärrettävästi kovin selkeitä olleet, mutta ihan hyvä treeni saatiin tehtyä. Alkuun Elsa jäi pyörimään alarinteeseen, mutta lopulta tajusi nousta ylös asti. Paikallistamisessa on toivomisen varaa edelleen, mutta palautukset olivat kaikki hyviä. Väliin tein vastakkaiseen suuntaan muutaman linjan.

Poika otti myös muutamia kuvia retkeltämme.

Elsa 2-vuotta 2-kuukautta.
Karva on edelleen todella lyhyttä, vaikkakin muuten erinomaisen kiiltävä.

Hieno flow

Radan alkupäässä oli pitkä vienti hypyltä kahden putken välistä punaiselle putkelle.

Tiistaina aksailtiin. Itsellä oli veto ihan poissa ja olin aivan varman että treenit menevät pipariksi. Toisin kuitenkin kävi. Tehtiin kivaa 16 esteen rataa jossa oli sopivasti haastetta, mutta vaikeustaso kuitenkin sellainen, että saatiin pari lähes puhdastakin suoritusta mukaan.

Elsalla oli todella hyvä vire päällä, se oli kuuliainen ja vauhdikas. Eteni mukavasti sekä esteille eteenpäin että takaa kiertäen. Putket hakee jo todella hyvin. Hypyltä kepeillekin meni muutaman kerran jo ihan oikein sisään. Paikka paikoin tuntui, että ei tarvinnut enää aivan hiki päässä juosta koiran kanssa kilpaa, vaan sitä pysyi mukavalla tempolla ohjaamaan esteeltä toiselle. Aika makee tunne.

Rata oli vaikeustasoltaan 2- tai jopa 3-luokan veroinen, eli ehkäpä me voitaisiin joskus selvitä 1-luokan kisaradastakin...