Tiistaiaksat

Tiistain aksailut on jäänyt kirjailematta. Ihan hyvät treenit oli ja mukavaa rataa tehtiin. Tykkäsin, kun oli aika suoraviivaisia esteitä, ei liikaa kikkailua. Vaikka haastetta riitti suorissa linjoissakin. Rengas oli "uutena" esteenä mukana ja esteitä oli kaikkiaan 13.

Elsa teki ihan ok töitä, mutta välillä vähän keskittyminen herpaantui. Se taitaa ottaa aika herkästi itseensä epäonnistumisista ja törmäilyistä, mikä on toki luonnollista kun samoja esteitä toistetaan uudestaan ja uudestaan. Jos en ollut tarkkana, niin Elsa pisti nenän maahan ja lähti kaartelemaan omille teilleen. Näin ei onneksi päässyt tapahtumaan kuin kerran tai pari. Silloin, kun en ollut riittävän nopeasti ohjaamassa seuraavalle esteelle. Pikakiiturin perässä on aika haastavaa pysyä kun esteille pitää vielä saattaa ihan loppun asti...

Tomi Sarkkisen koulutus Hämeenlinnassa

 
Viime yönä satoi lunta, joten lähdin vähän jännittynein mielin ajelemaan Hämeenlinnaan. Mitähän Elsa tuumaisi lumisista dameista. Turhaan jännitin, sillä ei lumi lopulta vaikuttanut likan työskentelyyn mitenkään.

Ehdimme aamulla tehdä reippaan lenkin, kun koulutus alkoi vasta yhdeltä. Lenkki teki ilmeisen hyvää, sillä Elsa oli alusta asti sopivassa vireessä ja odotusalueella hyvinkin rauhallinen ja hiljainen. Tai sitten oli viime viikkoinen treenitilanne hyvin mielesssä. Ehkä molempia.

Ryhmässä oli hyvin samantasoisia, taipparit suorittaneita, hieman alle 2-vuotiaita koiria. Tomi kävi ensin kaikki yksitellen läpi yksinkertaisilla linjanoudoilla. Jo parin ensimmäisen koirakon kanssa hän puuttui asioihin, jotka tapahtuvat damin luovutuksessa ja etenkin sen jälkeen. Eli juuri niitä asioita jotka meilläkin tuottavat suurimmat haasteet. Myös Elsan kanssa sain hyviä vinkkejä siihen, kuinka koira pitäisi rauhoittaa dami suussa käsien väliin (toinen käsi leuan alla ja toinen pään päällä/kuonolla). Ja sama rauha pitäisi jatkua kun dami otetaan pois. 20 pisteen suoritus kokeessa kun voi mennä pipariksi, jos koira ryhtyy luovuttamisen jälkeen riekkumaan omiaan.

Uskon tosin, että juuri näitä asioita olen yrittänyt Elsan kanssa jo pienestä pitäen tehdä, mutta se on ollut todella haastavaa. Elsa on aina väistänyt voimakkaasti käsiä (vaikka en mielestäni ole sitä koskaan nipistellyt tai ravistellut) ja toisaalta se on myös ilman damia mahdoton saada rauhoittumaan pitämällä päästä kiinni. Koira luikertelee, mielistelee ja on "räjähdystilassa". Jos sitä pakottaa/ottaa väkisin, se peruuttaa kahta kauheammin. Ja kehuista taas innostuu ja häslää. Kaiken lisäksi se on niin nopea ja liikkuvainen että kehuja ja kieltoja saa ladella liukuhihnalta, jos yrittää pysyä koiran perässä. Vaikka Tomi sai pari meitä ennen ollutta labradoria oikeaan mielentilaan hyvinkin nopeasti, flätit, Elsa mukaanlukien, eivät toimineet aivan samalla tavalla. Ei saanut Tomikaan Elsaa täysin rauhoittumaan :) Sain siis henkisen synninpäästön.

Jatkamme siis edelleen käsiin totuttamista kotona. Kehuja sain siitä, että sivulle palauttaessaan Elsa pitää damia nätisti, on rauhassa ja pystyn sitä silittelemään ilman että dami putoaa. Tekemäni työ ei siis ole mennyt ihan metsään. Vielä pitäisi kuitenkin olla tarkempana siitä, että Elsa pysyy perusasennossa rauhassa myös damin irroittamisen jälkeen. Ja myös perusasentoon tulon pitäisi olla nopeampi.
 

Paikalla oli harvinaisen runsas flättiedustus.

Toisella kierroksella jatkettiin yksittäin linjoja ja niihin yhdistettiin käännöksiä sekä seuraamista. Erityisesti Elsan kanssa olisi hyvä tehdä tämän tyyppisiä harjoituksia kun se jää vahvasti näkemäänsä damiin kiinni. Ei pysy perusasennossa vaan vänkää damin suuntaan. Tämä on kuulemma hyvin tyypillistä toiminnanhaluisille fläteille.

Toisin sanoen dami jätetään muistiin, seurautetaan koiraa jonkin matkaa. Heitetään vastakkaiseen suuntaan toinen dami. Tomi käski haetuttaa viimeksi heitetyn ensin, itse olisin ehkä vuorotellut enemmän niin, että hakisin ensin muistin. Mutta toimi se näinkin. Muistidamin vaikeutta lisättiin vielä niin, että koiraa seurautettiin edelleen ensimmäisen noudon jälkeen kierros pellolla, ja sitten palattiin alkuperäiselle linjalle, mutta siis eri kohtaan, ja koira lähetettiin noutoon.

Ensimmäinen muistidami oli selkeässä paikassa katajan juurella ja Elsa suoritti sen hyvin. Toinen jäi keskelle peltoa ja seuraamista tehtiin melko laaja lenkki. Olin aivan äimänä, kun Elsa teki täydellisen linjan ja löysi heti damin oikeasta paikasta, vaikka matka oli pitkä ja lähetyspaikka aivan vieras. Itse olin jo ehtinyt damin paikan unohtaa. Hieno fiilis!

Walk up.

Lopuksi tehtiin vielä ryhmäharjoitus, jossa yksi koira kerrallaan suoritti ja muut kulkivat walk upina rivistössä. Reunimmainen koira jätettiin paikalleen istumaan ja rivistö lähti liikkeelle. Hetken päästä Tomi käski ohjaajaa pillittämään koiran luokseen. Koiran piti tulla pelkästä vihellyksestä, ohjaajan selkä oli koiraa päin. Siitä koira sivulle ja hallintaan, rivi eteni koko ajan. Sitten pysähdys ja täyskäännös, Tomi heitti damin taakse linjalle. Taas lähdettiin rivinä eteenpäin. Pysähdys ja äsken suorittanut koira jätettiin taas paikalle istumaan. Rivi lähti etenemään ja hetken päästä ohjaaja pillitti koiran luokseen. Tehtiin täyskäännös ja koira lähetettiin linjalle hakemaan takanaan ollut dami.

Elsa teki tämänkin hyvin. Tosin ensimmäisessä luoksetulossa jouduin antamaan pillin lisäksi kevyen käsimerkin (mistä sain moitteita). Elsa tuli myös toisella kerralla luokse vaikka dami jäi sen taakse. Jännitin vähän karkaako damille kun olin selin koiraan. Myös linjan teki täydellisesti. Ja seuraamiset olivat hyviä, samoin käännökset.

Toisella kierroksella harjoitus toistettiin muuten samana, mutta toisen luoksetulon sijaan koira lähetettiin suoraan taaksepäin linjadamille. Elsa pääsi karkaamaan jo pysäytyskäsimerkistä ja siitä sain Tomilta läksytystä. Tomi kertoi itse opettavansa koirille käsimerkit siten, että näyttää koiralle ensin kädellä suunnan (käsi joko ylös tai sivulle). Vasta sen jälkeen tulee varsinainen käsky (suullinen ja käden heilautus) edetä. Tätä pitäisi harjoitella kotona.

Elsa oli aivan täydellisessä viretilassa walk up harjoituksessa, ja tulikin sellainen fiilis, että silloin olisi vasta pitänyt aloittaa treenaaminen. Höyryt oli saatu pois, se oli perusasennossa aivan rauhassa mutta seurasi kuitenkin hyvin ja teki noudot täsmällisesti. Hyvä Keppu!

Autolle päästessämme tyttö oli kyllä jo aivan sippi.

Erinomainen päivä mukavassa porukassa.

Ihan puhki.

Tiistai-aksat

Hyppy - putki - putki - hyppy - hyppy - hyppy - hyppy - kepit - putki (2) - hyppy (1)

Tiistaina menin aksatreeneihin selkä jumissa. Pyysin Janilta armoa, mutta en sitä saanut. Kymmenen esteen rataa lähdettiin suorittamaan. Meidän lisäksi oli vain yksi toinen koirakko paikalla, joten treeniaikaakin heltisi puoli tuntia. Hyvin kroppa spurtit onneksi kesti.

Radan alku oli kiva. Hypyltä mutkaputkeen ja sieltä kiertäen suoraan putkeen jonka jälkeen hyppy. Siinä sai mamma vähän juosta, jotta ehti hypylle koiraa ohjaamaan. Esteet 4, 5, 6, ja 7 olivat hyppyjä, joita saikin hinkata ihan huolella. Ne kun piti tietenkin mennä mahdollisimman epäloogisesti.

Elsa teki rataa muuten ihan hyvin, mutta hyppyjen lähettyvillä haistoi maassa makupalan ja välillä sinkosi kesken radan haistelemaan. Janilta sainkin ohjeen ottaa koiran tiiviimmin mukaan, sillä keskityin liikaa omaan liikkeeseen. Tämä auttoi hyvin.

Palkkausten kanssa on tullut vähän ongelmaa, sillä Elsa hakee pallon ja vie sen joko hallin toiseen päähän ja alkaa jäystämään tai jää muutaman metrin päähän "lällättelemään". Är-syt-tä-vää! Kai täytyy taas vaiheeksi siirtyä makupaloihin tai sitten opettaa lelun palauttamista erikseen. Vaan mikä palkka se sitten enää on, jos se täytyy vaatimalla tuoda.... Voi huokaus. No, josko tuo enempi koiran kanssa tekeminen auttaisi tähänkin. Pienoista motivaation hiipumista (=makupalojen perässä haahuilua) on nyt viime kertoina esiintynyt enemmänkin. Radat ovat ehkä aavistuksen liian vaikeita meille...

Pienen tauon jälkeen otettiin rata vielä kokonaisena kertaalleen. Keppien jälkeen siihen kuului vielä yksi putki ja hyppy. Saatiin menemään koko rata puhtaasti läpi, myös kepit (autettuna toki)! Jee jee!

Katulamppujen loisteessa.

Illat ovat muuten niin ankean pimeitä, ettei juuri muuta voi tehdä kuin lyhyitä lenkkejä. Likat pääsivät eilen taas Kuljuun "ihmisten ilmoille". Opeteltavaa riittää remmilenkeissäkin, sillä Elsa on kasvanut täysin toispuoleiseksi ja hakeutuu aina minun vasemmalle puolelle ja tien vasempaan laitaan. Vilkkaalla kävelykadulla se ei tietenkään käy, vaan pitää kulkea oikeaa laitaa. Tämä kävi todella ärsyttämään viime viikolla kun kävin samassa paikassa juoksemassa ja pitkässä liinassa Elsa tietenkin kulki koko ajan edessä vasemmalla. Nyt harjoiteltiinkin sitten koko lenkki oikeaa laitaa.

Tänään kävin pikaisesti moikkaamassa Elsan kasvattajaa ja kekkuli sai hetken painia siskon kanssa. Niin vaan nuokin kauhukakarat alkavat aikuistua, sillä vaikka Elsalla oli takana tylsä ja yksinäinen kotipäivä, rauhoittuivat siskokset aika pian leikeistään ja jäivät muun lauman kanssa paikoilleen seisoskelemaan. Hauska oli myös nähdä, että Elsa ei enää alistu niin voimakkaasti, vaan oli välillä jo niskan päällä.  Tiistaina se oikein murahtikin yhdelle sähläävälle pikkutirriäiselle agihallilla. Mun nössövaavista on tullut iso tyttö <3

Elsa on alkanut pudottaa karvaansa, sitä ainakin pyörii lattioilla ihan kiitettävästi. Veikkaukseni on, että juoksu tulee tammikuussa. Edellinen taisi olla helmi-maaliskuun vaiheessa.

Mantalla taas pissavaivat ovat tuntuneet yleistyvän, ja se juo paljon. Taitaa olla aika aloittaa sille pidätyslääkitys... :(

WT-peltopäivä Pälkäneellä

Tänään ajeltiin Elsan kanssa Pälkäneelle Tarja Tuholan ja Tiina Rajalan WT-peltokoulutukseen. Reissuun lähdettiin aivan kylmiltään, sillä damiin ei olla koskettu moneen viikkoon. Vähän oli sellainen olo, että mitähän tästä tulee.

Aloitimme Tiinan kanssa linjatreeneillä. Elsa kävi kierroksilla, oli suht hiljaa mutta repi aina tilaisuuden tullen maata ja söi ruohoa. Jouduimme onneksi odottamaan, että suurin osa ryhmäläisistä teki ensin yksinkertaisen kelloharjoituksen (kolme damia puolikaaressa ja ohjaaja päätti minkä haetuttaa). Minä jäin viimeiseksi suoritusvuoroon Jaana Talan nuoren labbiksen kanssa, ja teimme parityönä motivoidun linjaharjoituksen jonka siirtymät tehtiin walk upina. Harjoitus eteni siten, että minä jätin ensin damin pystyyn jalkojeni viereen. Siitä käveltiin reilut 10 metriä rivissä eteenpäin, pysähdys, ja Jaana jätti damin paikalle. Sitten 90 asteen käännös ja etenimme taas n. 10 metriä. Elsa pääsi hakemaan minun jättämän muistidamin, ja sen piti malttaa olla huomioimatta viimeisintä, Jaanan jättämää damia. Samaa kaavaa jatkettiin vielä muutama kerta. Elsa teki linjat ihan ok, mutta palautuksissa purki paineitaan pienoisilla temppuiluilla.

  

Toisena harjoituksena vietiin walk up -muodostelmassa kahdet muistidamit muutaman ojan yli pellon päähän. Koirat lähetettiin vuoroin hakemaan ensimmäiset damit. Toiset damit haettiin niin, että koirat lähetettiin vasemmalla suuntamerkillä. Elsan kanssa tein siten, että kutsuin sitä hetken matkaa luokse, pysäytin ja lähetin siitä vasemmalle. Tämä sujui oikein hyvin ja dami tuli talteen. 

Tiina opastaa linjallelähetystä ja kiinnittää huomiota koiran rangan suuntaan.

Pienen evästauon jälkeen vaihdettiin kouluttajia, ja jatkoimme Tarjan kanssa. Neljän koirakon ryhmässä etenimme ensin peltoa walk upissa. Laukauksesta tuli pysähdys ja koirat saivat katsoa kun dami heitettiin hakualueelle. Pysähdyksiä tuli kaikkiaan neljä, ja Tarja vahti tarkkaan, että koirat seurasivat oikealla paikalla eivätkä edistäneet pysähdyksissä. Elsa teki todella hyvät seuraamiset, tosin pysähdyksissä jouduin hihnalla huomauttamaan jotta sain sen istumaan.


Walk up eteni keskelle peltoa ja tämän jälkeen hakualueen vastakkaiselle puolelle tuli laukauksen kera ykkösmarkkeeraus. Se jätettiin muistiksi ja teimme rivissä täyskäännöksen (tarkoituksena oli harjoitella nimenomaan täyskäännöksiä). Ensimmäinen koira lähetettiin lähihakualueelle. Kun se oli tuonut damin, tehtiin taas täyskäännös ja Elsa pääsi hakemaan markkeerauksen. Elsa oli sekä heiton että käännösten aikana sopivasti skarppina eikä äännellyt tai edistänyt yhtään. Se teki myös hienot tiiviit käännökset. Markkeerauksen se löysi suht nopeasti ja palautuskin oli hyvä. Samoin vuorollamme se teki linjan ja lähihaun hyvin.

Elsa todella vaatii sen, että ennen treeniä siltä päästäisi höyryt pois muutamalla hallitulla noudolla. Sitten se rauhoittuu ja keskittyy todella hyvin. Jouduin harmittavasti muiden menojen vuoksi lähtemään Tarjan ryhmästä kesken pois, olisin treenin mielelläni jatkanut loppuun. Mutta ainakin jäi hyvä fiilis ensi viikon Sarkkisen koulutustakin ajatellen. Yritän silloin olla ajoissa jotta ehdin nuo höyrynoudot tehdä ennen treenien alkua...

Kelloharjoituksessa damit viedään motivoidusti ja jätetään hyvin näkyviin.
Viimeiseksi vietyä ei koskaan haeta ensimmäisenä.

Hätäistä aksaa

Yhdentoista esteen rata.

Tänään aksatunnilla oli täysi miehitys joten meillä Elsan kanssa normi tehovartti treeniaikaa. Pitkästä radasta meille määrättii ensimmäiset 11 (!) estettä. Rata oli täynnä killereitä ja rankan työpäivän jälkeen pää löi täysin tyhjää kun yritin tutustumisessa pohtia oikeita ohjaustapoja. Etenkin A-esteen jälkeen tulevat kaksi hyppyä ja meno viimeiselle putkelle tuntui aivan ylivoimaiselta tehtävältä, pitihän kummatkin hypyt kiertää takaa.

Otin alkuun A-esteen muutaman kerran erikseen ja totesin, että alastulokontaktissa riittäisi työn sarkaa. Sen verran hätäiseen Elsa tippui sieltä alas. Missähän välissä niitäkin treenaisi...?

Sitten vaan rohkeasti yrittämään rataa. Tahti oli jotenkin koko ajan hukassa, mutta A:lle asti yleensä selvittiin joten kuten kunnialla. Elsa palkattiin A:lla targetilla, ja makupala pysäytti sen työskentelyn totaalisesti. Viimeisillä hypyillä sen ajatus oli jossain aivan muualla ja se haaluili milloin missäkin. En saanut hyppyjä oikein sujumaan edes erikseen. Taisi olla itselläkin sen verran veto pois, että sekin vaikutti koiraan.

Mitä jäi käteen tästä päivästä? Lähinnä (tuskan) hiki.

PS. Bongasin ilmoituksen Kanta-Hämeen noutajien järjestämästä Tomi Sarkkisen Nome-koulutuksesta 22.-23.11. Liityin joitakin viikkoja sitten jäseneksi ja sain kuin sainkin paikan alo/avo-tason ryhmästä la iltapäiväksi! Eli nomekausi saa vielä ainakin muutaman viikonlopun verran jatkoa.

Voi pyhä pimeys!

Viimeiset 1,5 viikkoa on mennyt koirien osalta vähän tyhjäkäynnillä. Viime viikonloppuna ponkaistiin mieheni kanssa Lontooseen juhlimaan hänen nelikymppisiä. Ohjelma oli jalkapallopainotteinen, tietenkin. Vaikka eipä silti, upea kokemus täysi stadioni oli minullekin, vaikka en niin himofani olekaan. Elsa oli reissun ajan hoidossa ja Manta kotona Mumman kanssa lastenvahtina.

Tiistain agilityn jouduin jättämään väliin. Osin matkaväsymyksestä, osin pikkuneitimme uhmakkaasta vastustuksesta. Edellisen viikon odottelu treeneissä taisi sittenkin olla neidille liikaa... Onneksi pojan futiksen ulkokausi päättyi, joten enää ei päällekkäisiä treenejä pitäisi olla.

Kellot kääntyivät talviaikaan ja työpäivän jälkeen on jo säkkipimeää. Tuntuu, että (suht tehokkaan) otsalampun valo ei riitä mihinkään. Yhtenä iltana metsälenkillä lampusta loppui kaiken lisäksi akku kun olin kilometrin päässä lähimmästä valaistusta kadusta. Onneksi olin lähtiessä napannut puhelimen mukaan ja siinä olevan taskulampun turvin pääsin hapuilemaan kotiin. Olipa pelottavaa! Jatkossa pidän aina varalamppua mukana!

Etätyöpäivinä voi onneksi karata aamusta valoisalle lenkille. Ja tänään nautiskelin aurinkoisesta lauantaipäivästä tekemässä kympin lenkin maalaismaisemiin. Onhan tässä syksyssä puolensakin.

Ruotsista kuului iloisia uutisia. Elsan isä SE U(u) CH SE VCH Red Mountains Gold In Bormio oli saavuttanut jälkivalion arvon. Grattis Lotta och Pepzi!

SE U(u) CH SE VCH
Red Mountains Gold In Bormio