Mamma on ihan puhki

Pennun paapominen alkaa käydä jo ihan työstä. Jatkuva ulos sinkoilu ja ruoka-aikojen kyttääminen pitää mielen virkeänä, erityisesti lattialla huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Onneksi tuon ihanuuden ihaileminen auttaa jaksamaan :)

Sorsanselätys.

Elsa alkaa olla jo kuin kotonaan. Hereillä ollessaan pentu saa hepuleita ja protestoi hyvin voimakkaasti jos jää aidan taakse. "Aitatreeniä" tehdäänkin kerran pari päivässä. Tytön on opittava, että aidan takana on pysyttävä rauhassa ja hiljaa, sillä aidattu alue on koirien lepopaikka. Elsa tosin on osoittautunut sen verran sitkeäksi sissiksi, että eteiseen viritelty pentuaitaus ei pitele sitä, vaan se saa lopulta reunasta työnnettyä itselleen kulkuaukon. Muutaman kerran piti huomauttaa, että aidoista ei tulla läpi. Täytynee käydä ostamassa Ikeasta toinen lapsiportti pukuhuoneen ja eteisen väliin. Vanhan siirsimme kodinhoitohuoneen ovelle jos kissa taas jossain vaiheessa uskaltautuu sinne syömään ja asioilleen. Nyt tosin kissan mentävä aukko portissa on myös pennun mentävä (samoin kuin hiekkalaatikon luukku)... Kissan hiekka-astia saa siis olla ainakin toistaiseksi yläkerrassa.

Aitatreenin lisäksi vaadin pennulta tästä päivästä eteenpäin ruokakupilla odottamista. Elsa sinkoaa kupilleen niin kuin ei olisi ikinä ruokaa saanut, joten pieni malttiharjoittelu on paikallaan. Siinä tosin taitaa mennä tovi, ennen kuin tyttö ymmärtää mistä on kyse. Sen verran täynnä virtaa pikkuinen ruoka-aikoina on.

Mutta muuten hän on kyllä niin ihanan lupsakka ja aurinkoinen. Lasten kanssa menee ainakin vielä todella hyvin, sillä Elsa tervehtii lapsia tosi nätisti. Myös ulkoilut sujuvat hyvin kun pentu taapertaa perässäni mihin ikinä menenkään. Ihan mahtipakkaus!

Manta tykkää edelleen pitää noin puolen metrin "turvavälin", eli sen lähemmäksi Elsa ei pääse. Tänään ulkona vanha mummu sentään innostui jo juoksentelemaan pennun ympärillä ja heilutti vähän häntäänsäkin. Eiköhän se siitä lämpene, kärttyinen vanha akka! (Manta muuten kuolaa nyt ihan kamalasti, erityisesti ulkona. Ehkä pennun haju on kuitenkin laukaissut jonkinlaisen hoivavietin...)