lauantai 30. maaliskuuta 2013
Pilli pihalle
Kotiutusmisviikon ajan olen toistanut Elsalle pillillä luoksetulokäskyn aina ruokinnan yhteydessä. Tänään otin pillin mukaan myös ulos, jotta päästään pikkuhiljaa harjoittelemaan ihan oikeita luoksetuloja. Palkkasin Elsan nameilla ja huomasin, että pentu onkin todella ahne! Tykkään tosi paljon Elsan vauhdikkuudesta ja myös tuo ahneus on kiva piirre yhdistettynä kontaktinhakuisuuteen. Helpottaa tulevia tottistreenejä huomattavasti. Kuten hevospiireissä on tapana sanoa: liiallista vauhtia on aina helpompi kitkeä pois. Kunhan sen pystyy kohdistamaan oikeisiin asioihin.
perjantai 29. maaliskuuta 2013
Elsa ja Varis
Sain ystävältäni Annelta ison kasan variksia tulevia treenejä varten. Yhtä näytin Elsalle saman tien kokeeksi. Alkuhämmennyksen jälkeen varis kiinnosti pentua kosvasti ja hetken Elsa sitä myös kantoi. Siihen olikin hyvä lopettaa leikki.
torstai 28. maaliskuuta 2013
9-viikkoinen vilperi
Elsa on taas viikon vanhempi ja kehitys on aivan hurjaa. On hauska huomata kuinka pennun koordinaatio paranee ja liikkuminen (erityisesti lumihangessa) helpottuu. Tuntuu, että tytöllä on nykyään neljä jalkaa useammin ilmassa kuin maan pinnassa. Melkoista menoa ja meininkiä siis riittää, vaikka toki pentu nukkuukin edelleen paljon.
Hauskoja flättimäisiä piirteitä olen jo bongannut, mm. tasajalkahypyt suoraan ylöspäin. Onneksi hypyt kohdistuvat suurimmaksi osaksi ylös eikä kohti. Päin hyppimistä olenkin yrittänyt kitkeä heti pois, ihan lapsiakin ajatellen. Samoin hampaiden käyttöön on viime päivinä pitänyt puuttua oikein tosissaan. Naskalit isketään hanakasti joka paikkaan, myös käsiin ja nilkkoihin.
Tapakoulutus on edennyt ihan mukavasti. Ruokakipolla Elsa malttaa odottaa hetken ja seuraavaksi alan vaatia katsekontaktia ennen ruokailulupaa. Aidan taakse Elsa jää myös jo ihan hyvin. Viimeiset kaksi yötä koirat ovat nukkuneet keskenään alhaalla ja ovat olleet aivan rauhassa puoli seitsemään asti. Päivisinkin laitan Elsan muutamia kertoja aidan taakse lepäämään. Siten se nukkuu rauhallisemmin, eikä pissavahinkojakaan tule niin helposti. Pissoja tulee kyllä muuten ihan mihin sattuu. Elsa käy pissalla jopa häkissään! Onneksi suurin osa sentään tehdään ulos.
Toissapäivänä kokeiltiin hetki remmissa kulkemissa ja eilen otin koirat autoon kun hain lapset hoidosta. Elsa oli aivan yllättäen koko autoilumatkan aivan hiljaa!
Metsässä ollaan käyty muutamia kertoja päivässä ja siellä Elli painelee Mantan tai minun perässä minkä pienistä jaloistaan pääsee. Mantakin alkaa jo vähän paremmin sietää kaveriaan. Eilen jopa kutsui pentua leikkimään. Iltapäivät nautiskellaan terassilla ihanasta kevätauringosta. Mukavaa kun on puhdasta mutta silti lämmintä. Kurakelejä odotellessa...
Hauskoja flättimäisiä piirteitä olen jo bongannut, mm. tasajalkahypyt suoraan ylöspäin. Onneksi hypyt kohdistuvat suurimmaksi osaksi ylös eikä kohti. Päin hyppimistä olenkin yrittänyt kitkeä heti pois, ihan lapsiakin ajatellen. Samoin hampaiden käyttöön on viime päivinä pitänyt puuttua oikein tosissaan. Naskalit isketään hanakasti joka paikkaan, myös käsiin ja nilkkoihin.
Tapakoulutus on edennyt ihan mukavasti. Ruokakipolla Elsa malttaa odottaa hetken ja seuraavaksi alan vaatia katsekontaktia ennen ruokailulupaa. Aidan taakse Elsa jää myös jo ihan hyvin. Viimeiset kaksi yötä koirat ovat nukkuneet keskenään alhaalla ja ovat olleet aivan rauhassa puoli seitsemään asti. Päivisinkin laitan Elsan muutamia kertoja aidan taakse lepäämään. Siten se nukkuu rauhallisemmin, eikä pissavahinkojakaan tule niin helposti. Pissoja tulee kyllä muuten ihan mihin sattuu. Elsa käy pissalla jopa häkissään! Onneksi suurin osa sentään tehdään ulos.
Toissapäivänä kokeiltiin hetki remmissa kulkemissa ja eilen otin koirat autoon kun hain lapset hoidosta. Elsa oli aivan yllättäen koko autoilumatkan aivan hiljaa!
Metsässä ollaan käyty muutamia kertoja päivässä ja siellä Elli painelee Mantan tai minun perässä minkä pienistä jaloistaan pääsee. Mantakin alkaa jo vähän paremmin sietää kaveriaan. Eilen jopa kutsui pentua leikkimään. Iltapäivät nautiskellaan terassilla ihanasta kevätauringosta. Mukavaa kun on puhdasta mutta silti lämmintä. Kurakelejä odotellessa...
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Kahden kerroksen väkeä
Dali päätti, että nyt saa yläkerrassa nyhjääminen loppua. Uudesta
tulokkaasta tehtiin pikainen riskiarviointi. Tulokas itse keskittyi
puruluuhun, eikä edes huomannut hiljaisen hiipparin läsnäoloa. Mantalla
oli ollut kaveria jo vähän ikävä.
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Mamma on ihan puhki
Pennun paapominen alkaa käydä jo ihan työstä. Jatkuva ulos sinkoilu ja ruoka-aikojen kyttääminen pitää mielen virkeänä, erityisesti lattialla huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Onneksi tuon ihanuuden ihaileminen auttaa jaksamaan :)
Elsa alkaa olla jo kuin kotonaan. Hereillä ollessaan pentu saa hepuleita ja protestoi hyvin voimakkaasti jos jää aidan taakse. "Aitatreeniä" tehdäänkin kerran pari päivässä. Tytön on opittava, että aidan takana on pysyttävä rauhassa ja hiljaa, sillä aidattu alue on koirien lepopaikka. Elsa tosin on osoittautunut sen verran sitkeäksi sissiksi, että eteiseen viritelty pentuaitaus ei pitele sitä, vaan se saa lopulta reunasta työnnettyä itselleen kulkuaukon. Muutaman kerran piti huomauttaa, että aidoista ei tulla läpi. Täytynee käydä ostamassa Ikeasta toinen lapsiportti pukuhuoneen ja eteisen väliin. Vanhan siirsimme kodinhoitohuoneen ovelle jos kissa taas jossain vaiheessa uskaltautuu sinne syömään ja asioilleen. Nyt tosin kissan mentävä aukko portissa on myös pennun mentävä (samoin kuin hiekkalaatikon luukku)... Kissan hiekka-astia saa siis olla ainakin toistaiseksi yläkerrassa.
Aitatreenin lisäksi vaadin pennulta tästä päivästä eteenpäin ruokakupilla odottamista. Elsa sinkoaa kupilleen niin kuin ei olisi ikinä ruokaa saanut, joten pieni malttiharjoittelu on paikallaan. Siinä tosin taitaa mennä tovi, ennen kuin tyttö ymmärtää mistä on kyse. Sen verran täynnä virtaa pikkuinen ruoka-aikoina on.
Mutta muuten hän on kyllä niin ihanan lupsakka ja aurinkoinen. Lasten kanssa menee ainakin vielä todella hyvin, sillä Elsa tervehtii lapsia tosi nätisti. Myös ulkoilut sujuvat hyvin kun pentu taapertaa perässäni mihin ikinä menenkään. Ihan mahtipakkaus!
Manta tykkää edelleen pitää noin puolen metrin "turvavälin", eli sen lähemmäksi Elsa ei pääse. Tänään ulkona vanha mummu sentään innostui jo juoksentelemaan pennun ympärillä ja heilutti vähän häntäänsäkin. Eiköhän se siitä lämpene, kärttyinen vanha akka! (Manta muuten kuolaa nyt ihan kamalasti, erityisesti ulkona. Ehkä pennun haju on kuitenkin laukaissut jonkinlaisen hoivavietin...)
Sorsanselätys. |
Elsa alkaa olla jo kuin kotonaan. Hereillä ollessaan pentu saa hepuleita ja protestoi hyvin voimakkaasti jos jää aidan taakse. "Aitatreeniä" tehdäänkin kerran pari päivässä. Tytön on opittava, että aidan takana on pysyttävä rauhassa ja hiljaa, sillä aidattu alue on koirien lepopaikka. Elsa tosin on osoittautunut sen verran sitkeäksi sissiksi, että eteiseen viritelty pentuaitaus ei pitele sitä, vaan se saa lopulta reunasta työnnettyä itselleen kulkuaukon. Muutaman kerran piti huomauttaa, että aidoista ei tulla läpi. Täytynee käydä ostamassa Ikeasta toinen lapsiportti pukuhuoneen ja eteisen väliin. Vanhan siirsimme kodinhoitohuoneen ovelle jos kissa taas jossain vaiheessa uskaltautuu sinne syömään ja asioilleen. Nyt tosin kissan mentävä aukko portissa on myös pennun mentävä (samoin kuin hiekkalaatikon luukku)... Kissan hiekka-astia saa siis olla ainakin toistaiseksi yläkerrassa.
Aitatreenin lisäksi vaadin pennulta tästä päivästä eteenpäin ruokakupilla odottamista. Elsa sinkoaa kupilleen niin kuin ei olisi ikinä ruokaa saanut, joten pieni malttiharjoittelu on paikallaan. Siinä tosin taitaa mennä tovi, ennen kuin tyttö ymmärtää mistä on kyse. Sen verran täynnä virtaa pikkuinen ruoka-aikoina on.
Mutta muuten hän on kyllä niin ihanan lupsakka ja aurinkoinen. Lasten kanssa menee ainakin vielä todella hyvin, sillä Elsa tervehtii lapsia tosi nätisti. Myös ulkoilut sujuvat hyvin kun pentu taapertaa perässäni mihin ikinä menenkään. Ihan mahtipakkaus!
Manta tykkää edelleen pitää noin puolen metrin "turvavälin", eli sen lähemmäksi Elsa ei pääse. Tänään ulkona vanha mummu sentään innostui jo juoksentelemaan pennun ympärillä ja heilutti vähän häntäänsäkin. Eiköhän se siitä lämpene, kärttyinen vanha akka! (Manta muuten kuolaa nyt ihan kamalasti, erityisesti ulkona. Ehkä pennun haju on kuitenkin laukaissut jonkinlaisen hoivavietin...)
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Kotiutumista
Elsa alkaa pikkuhiljaa kotiutua uuteen ympäristöönsä. Pentu on todella reipas ja rohkea, eikä jännitä eteen tulevia uusia asioita. Lasten riekkumiset, kummalliset virpojanoidat, imurin hurina ja muut ihmeellisyydet tyttö ottaa aivan lunkisti, häntä heiluen. Vähän toki välillä piippailee ja ihmettelee ilmeisesti sisarusten häviämistä, mutta silloinkin hakee meistä ihmisistä tukea ja turvaa. Paras nukkumapaikka on aina jonkun jalkojen juuressa.
Elsa nukkuu paljon ja hereillä ollessaan on tehnyt lähes kaikki tarpeensa ulos. Yö meni todella rauhallisesti ja pentu nukkui tyytyväisenä vieressäni patjalla eteisen lattialla. Jouduin melkeinpä herättelemään sen seitsemän aikoihin aamupissalle ja syömään. Vahinkoja ei siis tullut koko yönä. Ruoka Elsalle maistuu todella hyvin ja annokset hotkitaan hurjan nopeasti, vaikka sisarukset eivät enää olekaan vieressä kärkkymässä.
Mantan kanssa elo sujuu rauhallisesti, joskin välit ovat vielä etäiset. Manta käyttää vanhemman auktoriteettia ja Elsa ymmärtää hyvin, ettei liian lähelle kannata mennä. Mutta eiköhän tytöt tuosta pikkuhiljaa tutustu lähemmin. Kissaa ei ole alakerrassa näkynyt, taitaa kohtaamiseen mennä vielä tovi.
Ulkoilukeleissä ei ainakaan ole moittimista!
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Suhteet kuntoon
Mielenkiinnolla odotan mitä tuleva yö tuo tullessaan. Manta huomaavaisena lämmittää sängyn valmiiksi :)
Elsa on jo kotiutunut hyvin. Kaikki pissat on tehty ulos ja kakatkin kertaalleen. Ruoka maisuu hyvin. Nyt illalla se on nukkunut aika paljon, joten saapa nähdä kuinka malttaa rauhoittua yöunille.
Elsa tuli kotiin
Vastoinkäymiset ja pienet vatsanpurut on selätetty ja pääsimme hakemaan Elsan tänään aamupäivällä kotiin. Automatka oli Ellin mielestä hieman jännittävä, mutta kun päästiin kotipihaan, alkoi pentu tutkiskella reippaasti uutta ympäristöään. Mantan kanssa nenättelivät hetken ja tutustuminen sujui coolisti. Manta lämpenee näköjään vähän hitaasti :)
Ruokailun ja muutaman tunnin touhuamisen sekä ulos tehtyjen pissojen jälkeen Elsa lopulta väsähti ja nukahti tyytyväisenä. Koko muu perhe ihailee uutta tulokasta lumoutuneena. Pentu vaikuttaa oikein eloisalta ja kontaktinhakuiselta. Ja on syötävän suloinen ilmestys!
Ruokailun ja muutaman tunnin touhuamisen sekä ulos tehtyjen pissojen jälkeen Elsa lopulta väsähti ja nukahti tyytyväisenä. Koko muu perhe ihailee uutta tulokasta lumoutuneena. Pentu vaikuttaa oikein eloisalta ja kontaktinhakuiselta. Ja on syötävän suloinen ilmestys!
Pentuperspektiivi. |
Tätä vois vähän maistella. |
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Epäonnen päivä
Elsa 8 viikkoa, kuva: Katja Anttonen |
Tänään piti olla se viime kesästä asti hartaasti odotettu päivä, jolloin uusi pentumme tulisi kotiin. Kohtalo ei ollut aivan samaa mieltä. Maisa-tyttömme alkoi oksentamaan aamuyöstä ja itsellänikin vatsaa vääntää. Aamupäivällä Kati soitti, että myös Elsan vatsa on vähän löysällä. Päätimme siis katsoa rauhoittuisiko tilanne tämän päivän aikana ja haemme Elsan todennäköisesti huomenna. Toivottavasti olemme kaikki silloin paremmassa kunnossa.
Ihanaa saada tyttö vihdoin kotiin!
Elsan veli Tuulen Poika "Jope", om. Annika Seppänen. Kuva: Katja Anttonen |
Jope ja Kati, kuva: Katja A. |
Dali vielä onnellisen tietämättömänä siitä, millainen riiviö meille kohta kotiutuu. |
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Ja muu pentue
Katjan kuvat kahdeksanviikkoisista
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)