Elsa ei pelkää mitään, paitsi: kimeää pikkukoiran haukuntaa. Kammo syntyi silloin, kun pentu oli ollut meillä vajaan viikon. Kuljimme iltapissalla pimeässä metsässä ja läheisestä talosta tuli kaksi pientä koiraa ulos. Ne alkoivat haukkua hirmuisesti kun kuulivat meidät pusikossa. Elsa oli irti ja pelästyi niin että juoksi aivan täysiä karkuun. Luulin jo hukanneeni koko pennun pimeään, sillä se harhaili yksin useita minuutteja. Lopulta huomasin sen naapurin ulkovalojen lähettyvillä, oli onneksi juossut oikeaan suuntaan.
Nyt aina kun kuulemme noiden koirien haukun metsän takaa, Elsa alkaa vinkua korvat luimussa erikoisella kujertavalla äänellä ja hyppiä minua vasten häntä koipien välissä. Menee ilmiselvästi paniikkiin ja valmistautuu lähtemään karkuun. Jälleen kerran saan huomata kuinka pienestä se on kiinni, että koira pelästyy ja oppii pelkäämään jotakin asiaa. Kultsustani tuli aikoinaan paukku- ja ukkosarka kuumailmapallon takia ja Manta taas pelkää hysteerisesti metalliaitoja, kun ne kerran kaatuivat sen päälle. Molempien kanssa on pystynyt kyllä elämään, mutta pelko on vanhuusikään asti tunnistettavissa.
Nyt ei auta kuin toivoa, että pelkotila tulee vain täällä kotioloissa eikä esim. koiratapahtumissa, joissa koirat haukkuu. Pitänee lähteä piakkoin kokeilemaan johonkin tapahtumaan tai treenikentän laidalle ja aloittaa pikkuhiljaa totuttaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)