tiistai 24. marraskuuta 2015

Manta 5.8.2003 - 22.11.2015

Kuva: Sanna Sierilä

Sammuu
Talossamme lamput sammuu
Autioituneita huoneet
Ovat yksi kerrallaan
Sängyn laitamilla hiljaa nuokkuu
Kaksi uupunutta
Onnellisia vain unissaan

Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa



Sunnuntaina päättyi hieno tarina ja jäljelle jäi vain muistot. Jouduin luopumaan koirasta, joka oli uskollisin kaikista. Minun koirani, aina luottavaisena lähelläni. Minä kunnioitin sitä, ja se kunnioitti minua. Kumpikin omalla tavallamme.

Manta sai nukkua ikiuneen rauhassa, tuttujen ihmisten ympäröimänä. Se asettui rauhoituksen jälkeen itse alustalle, jolle se oli tarkoitus siirtää. Kävi siihen levollisena makaamaan.

Kaikki kävi lopulta parhaalla mahdollisella tavalla. Pitkään jatkunut epätietoisuus ja pohtiminen päättyi lauantaina, kun huomasin, että Manta ei oikein halunnut mennä makuulle. Se yskikin hieman. Lisäsin kipulääkettä ja sen turvin pärjättiin hyvin sunnuntaihin. Koira oli viimeiseen asti iloinen itsensä, mutta oli selvästi valmis lähtemään. Ja minä pystyin hyvillä mielin tekemään lopullisen päätöksen. Juuri näin toivoin sen käyvän.

Kaipaus on suuri. Lepää rauhassa ystävä hyvä.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita :)