Gunillan Arjelle kultareunus -kirjassa törmäsin jälleen koiranpennun totuttamiseen häkissäoloon. Kahden edellisen noutajani kanssa en ole häkkiä tarvinnut, enkä sellaista siis omista, mutta olisikohan nyt aika hankkia moinen kapistus?
Sekä Mona että Manta ovat olleen sen verran "helppoja" ja rauhallisia koiria, että ne ovat aina pysyneet kompostikehikkojen sisällä paikassa kuin paikassa. Noita vihreitä monikäyttöisiä aitaelementtejä meiltä löytyykin kasapäin. Muistan aiheuttaneeni hämmennystä eräässäkin nome-kokeessa, kun jätin Mantan yksinään parkkipaikalle siten, että auton takaluukun ympärillä oli kompostikehikoista rajattu alue. No, koira pysyi aitauksessaan, mutta ehkä ajatuksessa oli silloin hitunen hullunrohkeutta, enkä sellaista enää ilkeäisi tehdä. :)
Kompostikehikot ovat meillä aina matkassa myös silloin jos lähdemme kyläilemään. Etenkin (koirattomissa) lapsiperheissä ja paikoissa, joissa ei ole koiriin totuttu, tykkään eristää koirat yhteen huoneeseen. Näin minun ei tarvitse koko ajan stressata, osaavatko lapset olla koiran kanssa tai pelkäävätkö he sitä, tai kinuaako koira rapsutuksia sellaiselta ihmiseltä joka ei niin koirista välittäisi. Otan jostain syystä tällaisista tilanteista valtavat paineet itselleni, joten tämä käytäntö on osoittautunut sekä minun että koirien kannalta toimivaksi.
Häkki olisi kyllä siitä kätevä, että sitä voisi pitää tarvittaessa autossa ja sen voisi ottaa mukaan myös eri paikkoihin (kokeisiin, näyttelyihin, kyläpaikkoihin...). Ja olisihan se pennun kanssa kätevää, jos se oppisi häkkiin rauhoittumaan. Vaikka toisaalta meillä on koirille joka tapauksessa rajattu lapsiportilla oma alueensa kodinhoitohuone-pesuhuoneesta, jossa ne viettävät yönsä ja yksin ollessaan päivät.
Mutta millainen häkki sitten pitäisikään hankkia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)