Dameilua ja dameja

Vietämme harvinaisen vähälumista helmikuuta. Nyt metsässä alkaa olla jo niin paljasta ja vihreää, että on kuin toukokuussa. Mikäs sen mainiompaa nomeilun näkökulmasta.

Ihan pieni suuri koira.

Ilmoittauduin Pirkan dameihin ja saman tien iski tietenkin paniikki siitä, että Elsa ei suoriudu edes niin helpoista tehtävistä! Viikonloppuna tein kokeeksi hakuruudun, sillä hakua emme ole harjoitelleet sitten viime kesän... Jätin Elsan puuhun kiinni ja täytin ruudun mäkiseen maastoon siten, että se ei voinut nähdä kokonaan kulkemaani reittiä. Merkkasin damien paikat krepillä, jotta voisin seurata mahdollisia damien siirtelyitä.

Elsa toi ruudusta neljä damia ihan kohtuullisen hyvin. Vähän viipyili matkoillaan ja varmasti haisteli jotain muutakin mennessään. Palautusreitillä oli yksi dami, ja Elsa vaihtoi siinä kohdalla kaksi kertaa damia.

Loput kolme haettiin yhdessä niin, että lähdin purkamaan koiran kanssa ruutua, enkä antanut sille käskyä. Elsa nosti kaikki kuitenkin oma-aloitteisesti ylös ja toi minulle. Muutamaan damia se oli selvästi siirtänyt ja kolmas löytyi siitä vaihtopaikasta. Huomasin myös, että se oli jäljestänyt tarkalleen minun jälkiä pitkin koko reitin, sillä jäljet jäivät paikoitellen lumeen. Fiksu tyttö :)

Seuraavana päivänä kävin vielä pellolla tekemässä linjoja. Harjoittelimme myös dameissa tyypillistä linjatehtävää, eli kahta damia samalla linjalla. Pientä epävarmuutta Elsalla oli jälkimmäisissä lähetyksissä, harjoituksen puutetta. Palautukset tulevat muuten hyvin, mutta lähdellä Elsa roiskaisee vähän turhan hätäisesti damin minulle ja se putoaa usein maahan jos en saa koppia. Tiedän, että olen sen itse tuohon opettanut. Ja tiedän myös miten sen kai voisi korjatakin, mutta jotenkin teoria ei vaan kulkeudu käytäntöön...

Juoksu ei nyt tuntunut vaikuttavan Elsan työskentelyyn tai intoon, vaikka kotona se onkin ollut nyt pari viikkoa todella rauhallinen ja jotenkin seesteinen. Olen uskaltanut jättää sitä mm. koko alakertaan Mantan kanssa muutamaksi yöksi sillä en usko, että se nyt kikkailee mitään. Myös lenkillä Elsa toisinaan kulkee poluilla perässäni vähän apaattisen oloisena. Taitaa olla tyttö vähän hämillään. Toivotaan nyt, että tästä ei seuraisi pahempaa valeraskautta.