Kynsi rikki

Tällainen näky sattui tänään alkuillasta silmään. Mantalla oli kynsi lähtenyt melkein kokonaan ja ydin loisti punaisena. Samainen kynsi on reistaillut aikaisemminkin ja muutamia viikkoja sitten huomasinkin sen olevan vähän haperon näköinen. Nyt jäisellä kelillä oli sitten haljennut lopullisesti.

Onneksi apu löytyi läheltä, sillä luottolääkärimme Eeva-Liisa sattui olemaan päivystysvuorossa Univetissa. Hän lupasi ottaa meidät vastaan ja poistaa kynsikudoksen kevyessä nukutuksessa.

Manta tuli operaatiosta hieman tokkurassa ja annoin sen hetken heräillä klinikalla ennen kotiin lähtöä. Vielä kotonakin mummeli oli vähän sekaisin, eikä oikein tiennyt mihin olisi asettunut.

Kotihoito-ohjeeksi saimme suihkuttaa ja vaihtaa siteen päivittäin 3-5 päivän ajan. Lisäksi Manta sai antibioottikuurin, sillä ydin oli hieman tulehtunut, ja kipulääkettä. Kaulurikin pitää kaivaa jostain varaston kätköistä esiin. Voi raasua.

Dameilua ja dameja

Vietämme harvinaisen vähälumista helmikuuta. Nyt metsässä alkaa olla jo niin paljasta ja vihreää, että on kuin toukokuussa. Mikäs sen mainiompaa nomeilun näkökulmasta.

Ihan pieni suuri koira.

Ilmoittauduin Pirkan dameihin ja saman tien iski tietenkin paniikki siitä, että Elsa ei suoriudu edes niin helpoista tehtävistä! Viikonloppuna tein kokeeksi hakuruudun, sillä hakua emme ole harjoitelleet sitten viime kesän... Jätin Elsan puuhun kiinni ja täytin ruudun mäkiseen maastoon siten, että se ei voinut nähdä kokonaan kulkemaani reittiä. Merkkasin damien paikat krepillä, jotta voisin seurata mahdollisia damien siirtelyitä.

Elsa toi ruudusta neljä damia ihan kohtuullisen hyvin. Vähän viipyili matkoillaan ja varmasti haisteli jotain muutakin mennessään. Palautusreitillä oli yksi dami, ja Elsa vaihtoi siinä kohdalla kaksi kertaa damia.

Loput kolme haettiin yhdessä niin, että lähdin purkamaan koiran kanssa ruutua, enkä antanut sille käskyä. Elsa nosti kaikki kuitenkin oma-aloitteisesti ylös ja toi minulle. Muutamaan damia se oli selvästi siirtänyt ja kolmas löytyi siitä vaihtopaikasta. Huomasin myös, että se oli jäljestänyt tarkalleen minun jälkiä pitkin koko reitin, sillä jäljet jäivät paikoitellen lumeen. Fiksu tyttö :)

Seuraavana päivänä kävin vielä pellolla tekemässä linjoja. Harjoittelimme myös dameissa tyypillistä linjatehtävää, eli kahta damia samalla linjalla. Pientä epävarmuutta Elsalla oli jälkimmäisissä lähetyksissä, harjoituksen puutetta. Palautukset tulevat muuten hyvin, mutta lähdellä Elsa roiskaisee vähän turhan hätäisesti damin minulle ja se putoaa usein maahan jos en saa koppia. Tiedän, että olen sen itse tuohon opettanut. Ja tiedän myös miten sen kai voisi korjatakin, mutta jotenkin teoria ei vaan kulkeudu käytäntöön...

Juoksu ei nyt tuntunut vaikuttavan Elsan työskentelyyn tai intoon, vaikka kotona se onkin ollut nyt pari viikkoa todella rauhallinen ja jotenkin seesteinen. Olen uskaltanut jättää sitä mm. koko alakertaan Mantan kanssa muutamaksi yöksi sillä en usko, että se nyt kikkailee mitään. Myös lenkillä Elsa toisinaan kulkee poluilla perässäni vähän apaattisen oloisena. Taitaa olla tyttö vähän hämillään. Toivotaan nyt, että tästä ei seuraisi pahempaa valeraskautta.

Agi loppui

Olenpa näköjään unohtanut raportoida agilitykurssin viimeisen kerran. Opeteltavaksi esteeksi oli vielä jäänyt pituus, joten sitä hinkattiin yksitellen. Muuten saimme vapaasti tehdä hyppyjä ja kontaktiesteitä. Elsa teki ihan kivasti töitä uusista juoksuhousuistaan huolimatta :)

Kaikki muut esteet ehdimmekin kurssilla opetella suhteellisen varmoiksi, paitsi keinun ja pussin, jotka toki vaativat aikaa ja vielä paljon toistoja. Nyt harmittavasti harrastus jää hieman tauolle, sillä luulen, että löydämme treeniryhmän vasta kesäkauden startatessa. Eivätköhän taidot kuitenkin pian palaudu kun päästään taas hommiin.

Tokon jätimme tuona sunnuntaina väliin eikä viime viikollakaan ollut treenejä kun hallissa oli kisat. Tulevan sunnuntain taidan myös skipata kun Elsan juoksu on nyt pahimmillaan.

Ensimmäinen juoksu

Elsa aloitti eilen juoksun, siis hieman vajaan 13 kk iässä. Tämä ensimmäinen vuorokausi meni hieman ihmetellessä, että onko se sitä vai eikö ole, kun veritippoja näkyi ainoastaan koirahuoneen lattialla. En saanut paperiin metsästettyä mitään juoksuun viittaavaa vielä eilen illalla. Tipat olivat yöllä kuitenkin lisääntyneet ja tänään asia sitten varmistui myös paperille.

Ajoitus oli kyllä aivan nappiin muuten, paitsi viikon päähän sovitun lonkkakuvauksen kannalta. Harrastamisen osalta tämä helmi-maaliskuu on oikein sopiva aika. Viimeiselle agilitykerralle saamme kuulemma osallistua housut jalassa, joten saadaan vietyä kurssi päätökseen. Tokon kanssa joudumme varmastikin pitämään hetken taukoa. Keväämmällä onkin tulossa muutamia näyttelyitä ja ehkä myös Pirkan damit, joten niihin voidaan keskittyä huoletta :)

Agiliitoa

Tänään agilityssä harjoiteltiin keinua ja pöytää. Kouluttajana oli sijainen, jolla oli oikein hyvä tatsi opettamiseen. 

Aloitimme Elsan kanssa pöydällä, jossa piti pysyä 5 sekuntia paikoillaan. Kokeiltiin lähettämistä molemmilta puolilta sekä matkan kasvattamista niin, että koira pysyy paikoillaan. Käskin Elsan istumaan jotta se pysyisi paremmin paikoillaan. Käskynä käytin "pöytä".

Keinua mentiin makupalalla vetäen ja kouluttaja jarrutti lautaa. Elsalla oli vähän haasteita pitää kaikki neljä jalkaa hallinnassa ja laudalla mutta liikettä tai keinun räminää se ei ihmetellyt yhtään.

Väliajalla harjoiteltiin itsenäisesti eri esteitä. Alla muutama näyte puomilta ja kepeiltä.

Tässä vielä Frida-mamman ja Katin taidonnäyte:

Koiran paras kaveri

Olipa hieno sunnuntai!

Olen ihan fiiliksissä. Aamulla mukava umpihankilenkki koirien kanssa ja päälle kahdet onnistuneet treenit.

Agilityssä opeteltiin pujottelua ja rengasta. Jotenkin tuntui, että kouluttaja puhui vain minulle ja Katille. Ehkä me olimme kurssilaisista kaikista motivoituneimpia ja koiratkin käyttäytyvät niin kovin mallikkaasti. Ja omaksuvat, sekä äiti että tytär, uudet asiat helposti. On ihanaa omistaa tuollainen koira, joka ei turhia arkaile vaan menee uusiin tilanteisiin järkevästi ja rohkeasti. Ja on hiljainen (!).

Pujotteluun löysin itse hyvin rytmin kun olin koiran oikealla puolella. Vasenta piti miettiä ja kuivaharjoitella hetki kauemmin. Hyviä pätkiä saatiin kuudella kepillä jo aikaiseksi. Rengas meni siinä missä muutkin hypyt, ilman mitään ongelmia. Kouluttaja oli toisella puolella makupalan kanssa ja minä lähdin liikkeelle koiran kanssa yhtä aikaa. Heti ensimmäisestä yrityksestä lähtien Elsa meni renkaasta läpi.

Väliajoilla otin hyppyjä, putkea, puomia ja A-estettä. Puomilla pystyin jo viemään makupalan alastulokontaktille ja Elsa lähti hienosti kiipeämään. Pysähtyy myös hyvin kontakteille johon sen rauhoitan ja palkkaan. Hienosti teki likka siis töitä, vaikkakin haisteli maata tänään taas rasittavan paljon. Minun kevytjuusto ei tainnut olla riittävän houkuttelevaa.

Illan tokoon varustauduinkin nakeilla. Ja se kannatti. Elsa oli aivan liekeissä koko puolituntisen. Ensin tehtiin jonkinlainen rallytokorata itsenäisesti ja loppuajan sain yksilöopetusta seuraamiseen (taidettiin viedä muidenkin aika!). Kysyin neuvoa siihen, miten pääsisin ns. kahden askeleen seuraamisesta vähän jo pidempiin pätkiin ilman että Elsa hyytyy ja kontakti putoaa. Harjoiteltiin liikkeellelähtöjä, minun kävelyn tempoa (harpon aivan liian pitkin akelin!), käännöksiä, käskytyksen oikea-aikaisuutta (käskyt tulevat myöhässä) ja oikeaa perusasentoa.

Elsa jää perusasennossa ja seuraamisessa aavistuksen liian taakse, joten joudun vähän katselemaan onko se mukana. Paikasta huolimatta se pysyy tiiviisti koko ajan liikkeessä mukana, eikä vaikuta väsähtävän. En kuitenkaan näe koirasta kuin kuononpään. Minun pitäisi muistaa antaa käsky ennen kuin lähden liikkeelle ja lyhentää askeleita, jotta koira ehtii mukaan. Sama juttu käännöksissä.

Elsa kyllä yllätti tekemällä todella hienoja ja pitkiäkin seuraamisia. Katsekontakti valuu oikeaan käteeni, mutta toisaalta se on sellainen asia johon voisin kyllä tyytyä. Pääasia, että seuraaminen on tiivistä. Elsa saikin kouluttajalta kehuja. On kuulemma ikäänsä nähden erittäin hyvin keskittyvä. Meidän Elsako!?! Ei vaan, kyllä se tekee töitä hienosti, vaikka vieressä touhuavat pikkukoirat välillä vähän keskittymistä häiritsevätkin. Jostain syystä Elsa on aina syöksymässä niiden kimppuun; samalla tavalla kun kotona jahtaa kissaa...

Minulle jäi taas todella hyvä fiilis molemmista treeneistä. Ihana Kepsu!