Toinen verijälki

Tein eilen Elsalle 500-metrisen verijäljen ja annoin sen muhia metsässä yön yli. Tänään käytiin ajamassa, ja jälki oli n. 19 tuntia vanha. Jäljellä oli yksi kulma ja kaatona taas varis.

Aamupäivällä satoi jonkin aikaa vettä ja metsässä tuuli pyöri aika voimakkaasti. Elsalla oli alkumakauksesta lähtien selvästi enemmän vauhtia kun ensimmäisellä jäljellään ja nyt se tekikin paikoitellen melko isoja pistoja jäljeltä sivuun. Kulki myös enemmän pää pystyssä. Meinasi myös oikoa 200 metrin kohdalla olleen kulman, kun haistoi kääntyvän jäljen kauempaa. 

Ensimmäiset 300 metriä meni todella hyvin, mutta loppuvaiheessa tuli pieni "mörköhetki", josta Elsa ei oikein meinannut päästä yli. Jäi murisemaan pusikkoon päin, ja sitten pitkän aikaa mietti, miten pääsisi etenemään. Annoin sen itse ratkaista tilanteen ja yritin kannustaa hillitysti. 

Kaadolle tultiin vähän sivusta, Elsa haistoi variksen taas melko kaukaa. Nuuski, käytti suussa ja totesi, että eiköhän tämä ollut tässä. Oli vähän "tiloissa" autolle asti.

Jäljen mitta taisi olla nyt aika sopiva. Viimeinen satanen meni jo vähän haahuiluksi, kun likka väsähti. Taidan seuraavalla kerralla tehdä suurinpiirtein saman mittaisen ja alkaa sitten pikkuhiljaa pidentämään kilometriin. Ainakin tämän päiväisen perusteella koestartti saa vielä jonkin aikaa odottaa, sillä muutama hukka olisi ehkä tullut jos olisin seurannut pelkästään koiraa. Ja aika tuo varmasti helpotusta myös tuohon epävarmuuteen, joka nyt tuntuu olevan pahimmillaan.

Vauhdikasta menoa.

Tässä tuumataan.

Mutta sitten taas mennään.

On kyllä hienoa katsella kun koira tekee jotain, mistä se oikeasti syttyy ja keskittyy asiaan 100%:sti. Minun roolini on vain olla hiljaa ja roikkua narun päässä.

Elsa kuvissa

Elsa kävi tänään virallisessa terveystarkastuksessa Hakametsässä. Siltä katsottiin silmät, polvet, kyynärät ja lonkat. Silmien osalta kaikki oli muuten ok, mutta vasemmassa luomessa oli mikroskooppisen pieni ylimääräinen ripsi (ektooppinen cilia). Se jouduttaneen poistamaan jossain vaiheessa jos alkaa vaivaamaan. Polvet olivat kunnossa samoin röntgenkuvatut kyynärät ja lonkat. Ei pitäisi olla epäilystäkään siitä, että myös virallinen lausunto tulee olemaan A/A, 0/0, 0/0. Ensi viikkoon kuitenkin odotellaan tuloksia.

Elsa siis jatkaa sisarustensa hienoa terveyssuoraa. Pennuista yksi on enää kuvaamatta ja kaikki kuvatut ovat olleet täysin priimoja.

Nyt vielä jänskättää - kuva tarkentuu...

Ta-daa! Maallikkokin näkee, että ei voisi kauniimmat lonkkamaljat olla.

Elsa heräilee.

Ostin hoitajan suosituksesta kutinaa ja hilseilyä hoitavaa shampoota jolla pesen Elsan pariin kertaan. Sen vatsanalus on todella kuiva ja karvaa on lähtenyt paljon, kuten yllä olevasta kuvastakin näkyy. Vatsa loistaa paljaana kuin pikkupennulla. Tuo taitanee olla hormonaalista ja johtuu melko voimakkaista valeraskausoireista, joita Elsalla tänä keväänä oli.

Ai niin, pääsin pitkästä aikaa myös punnitsemaan Elsan. Kiloja oli 26,4, muutama enemmän kuin siskollaan. Kyllä taitaa likasta tulla hyvin samankokoinen kuin Mantasta, kunhan tuosta vielä hieman leviää. Manta painaa nyt 29,5 kg. Korkeutta Elsalla on ehkä sentti vähemmän. Manta on joskus mitattu 63 senttiseksi.

Sadetta vaihtelun vuoksi

 

Sateisen päivän laatulenkki Elsan kanssa.

Hölmöt hömelit

Huh hellettä

Kulunut viikko on nautiskeltu ihanista hellesäistä. Koirat makoilevat kuumassa reporankoina ja omistajaa laiskottaa vähintään yhtä paljon. Suolammikossa on mukava käydä lyhyiden lenkkien lomassa vilvoittelemassa. Flätti onkin helppo pesaista mutakylvyn jälkeen, mutta tuo kihara...
  

Treeneissäkin on nyt muutaman viikon tauko. Viime viikon viimeiselle taipparikurssille en kertakaikkiaan malttanut lähteä kun mittari näytti melkein 30 astetta ja koko päivä puuhailtiin kotipihalla. Maanantain agility peruuntui ukkoskuuron takia. Tottiskurssille osallistumisen taas jouduin perumaan kokonaan, kun en olisi päässyt kolmelle ensimmäiselle keralle. No aktivoidumme taas ensi viikolla.

Kotona on todellakin hääräilty pihahommissa ja tänään saimme paikoilleen varastossa lojuneen portin autokatoksen välikköön. Ei tarvitse enää pelata ärsyttävien kompostikehikkojen kanssa, ainakaan tässä kohtaa. Kehikot ovat muuten kyllä kovassa käytössä sillä koirille rajattiin niillä terassialueen lisäksi vähän isompi alue laatoitukselta. Rakennelma on hyvin heppoinen mutta tytöt pysyvät aitauksessaan tyytyväisinä. 

Portin saa käännettyä vasemmalle seinää vasten silloin kun sitä ei tarvita.

Onnea on koirakaksikko, joka on oppinut pysymään tällaisissa virityksissä.

Jaksaa jaksaa!

Hauska tilanne iltalenkiltä. Peltojen välissä menee pitkä ja syvähkö oja, jonne Elsa tapansa mukaan kiiruhti lutraamaan. Kulki ojaa pitkin pitkän matkan, välillä uiden, välillä kahlaten ja Manta vierellä kuin mikäkin valmentaja!

Tällä ojalla opetin muuten Elsalle käskyn "ravista". Treenailin myös vedestä luoksetuloja pyrkimyksenä saada koira luokse ilman että se ravistaisi matkalla. Hyvinhän se sujuikin ja käsky meni niin hyvin perille, että toimi myös kotikylppärissä. Ajattelin vahvistaa ja pidentää luoksetuloa vedestä aina kun ojan tai muun märän paikan lähellä kuljemme. Elsan kanssa se on onneksi helppoa kun ei tarvitse veteen mennäkseen mitään heitettävää. Tämä tekee varmasti hyvää sitä silmällä pitäen, kun ryhdymme toden teolla treenaamaan vesinoutoja.

Todistusaineistoa

Katja oli saanut ikuistettua Elsan lokkinoudon lauantain treeneissä. Tässä siis hienoa todistusaineistoa siitä, että Elsa toi vedestä lokin suoraan käteen.

Lokki lentää.

Ensimmäinen palautus jäi rantaveteen.

Ja toinen kauempaa heitetty tuli nätisti polkua pitkin käteen. Kuvat: Katja Joutsen