WT-koe, Hauho

Koekausi vietiin päätökseen tänään Hauholla Suomen Metsästysnoutajien WT-kokeessa. Tuomareina olivat Pauliina Ahola ja Danny Fraser Tanskasta. Puitteet ja keli Wuolteen kartanolla olivat kohdillaan joten lähdimme hyvillä mielin koepäivään.

Toimitsijoiden ja tuomareiden alkupuhuttelu.

Starttasimme alokasluokassa numerolla 17. Sekä ALO- että AVO-luokat jaettiin kahtia siten, että puolet kummastakin luokasta aloitti Pauliinan rastilla ja puolet Dannyllä. Me aloitimme paritehtävällä Pauliinan rastilta, jossa oli ALO-koirakolle kakkosmarkkeeraus ja AVOssa ohjaus.

Kakkosen ensimmäinen heitto tuli vasemmalle pellolle hieman peitteiseen paikkaan. Matka oli lyhyt. Jälkimmäisen heiton matka oli pidempi ja se tuli pellon ja metsän rajalle. Koiran piti mennä putoamispaikalle pitkän heinikon läpi. Elsa odotti hyvin pudotukset ja lähti käskystä jälkimmäisen noutoon. Se meni suoraan oikeaan paikkaan mutta kaarsi jyrkästi vasemmalle. Palasi kuitenkin itsenäisesti oikeaan paikkaan ja sai damin ylös.

Jälkimmäiselle lähettäessä koiran pää pyöri kuin hyrrä, mutta "muista" käskyllä sain sen keskittymään putoamispaikkaan (en tiennyt Elsan osaavan koko sanaa!). Meni suorilta damille ja toi nätisti. Pauliina kommentoi, että ekan noudon kaartelu pudottaa hieman pisteitä mutta muuten suoritus oli hyvä. 

Kaikki rastit olivat isolla laitumella.

Dannyn rastilla oli kaksi ykkösmarkkeerausta. Ensimmäinen tuli pellon puolelle kumpareen eteen. Elsa meni jälleen suoraan oikeaan paikkaan mutta hieman damista yli metsän puolelle. Palasi kuitenkin nopeasti ja sai damin talteen. Toinen markkeeraus tuli metsään kumpareen taakse samaan linjaan ensimmäisen kanssa. Sen Elsa haki aivan täydellisesti. Tuomarin sanoin saan olla suoritukseen todella tyytyväinen, mutta hän joutuu rokottamaan 8-metrin poikkeamasta ensimmäisellä noudolla "hyvin vähän".

Kolmannella rastilla walk-up, muistimarkkeeraus männyn juurelle ja toinen markki eteen pellolle.

Kolmannella rastilla oli yksilöwalkup. Lähdettiin tuomarin kanssa liikkeelle. Pysähdyksestä tuli laukaus ja heitto männyn taakse metsään. Jatkettiin matkaa, taas pysähdys ja heitto suoraan eteen pellolle. Elsa haki markkeerauksen hyvin. Sen jälkeen lähetys muistinoudolle. Hieman Elsa paineli siitä ohi, mutta palasi pian ja korjasi damin talteen. Hieno suoritus kuulemma.

Maittavan kartanolounaan jälkeen jatkettiin vielä viimeiselle rastille. Olin jo vähän hermona kun tiesin, että alla oli todella hyvät pisteet kolmelta rastilta. Meillä oli kuitenkin älyttömän hyvä tuuri, sillä Danny oli päättänyt vaihtaa nelosrastin ohjaustehtävän pitkäksi ykkösmarkkeeraukseksi pellolla. Sydän hakkasi sataa kun meidän vuoro tuli, mutta Elsa hoiti homman erittäin hienosti. Voi riemu!

Pääsimme siis finaaliin! Finaalissa taisi olla melkein kymmenkunta koiraa ALO-luokasta ja tehtävänä oli vesimarkkeeraus. Ensin tuli häiriölaukaus, heti perään toinen laukaus ja dami heitettiin avoveteen. Lähetyspaikka oli rantakaislikon takana. Elsa syöksyi veteen, ui suoraan damille ja palautti suoraviivaisesti. Pelkäsin sen pudottavan damin, joten olin valmiina ja sain juuri ja juuri kopin kun leuat aukesivat jalkojeni juuressa. "Nice catch!" - kuului selän takaa. Ajattelin, että jokunen piste menee, mutta menköön. Oltiin saatu ykkönen!

Tänään meni ihan kaikki nappiin.

Tuomarit ottivat vielä kaksi ALO-koirakkoa jatkokilpailuun, päätyivät ilmeisesti tasapisteisiin. Palkintojenjaossa olin varma, että nuo koirakot voittivat kisan, enkä ollut uskoa korviani, kun kuulen koirani nimen siinä vaiheessa kun koko luokan voittaja julkistettiin. Me siis voitimme luokan pisteillä 95/100. Koirakin oli autossa takki päällä ja ryntäsin rakemaan sitä kuvattavaksi. Käsittämätön fiilis.

ALO1 pisteet jakautuivat lopulta seuraavasti: 16 - 19 - 20 - 20  ja finaali 20.
En voisi tyytyväisempi olla!

ALO-luokan kolme palkittua. Kuva: Petri Matintalo

Syli pursusi palkintoja. Oli kolme damia, pipo, makupaloja, Sastan kauluspaita ja lahjakortti RC kuivaruokasäkkiä varten. Tässähän melkein pääsee jo plussalle kun noiden arvon laskee yhteen.

Tämä onnistuminen oli todellinen loppuhuipennus tälle vuodelle. Koko vuosi ollaan treenattu ja kisattu ahkerasti, mutta onnistumiset ovat antaneet odottaa itseään. Niin tyypillistä Elsalle: sitten kun palaset loksahtavat paikoilleen, menee kaikki täydellisesti. Sen vuoro oli tänään.

Nyt ansaitulle kisatauolle ja ensi keväänä jatketaan. AVOssa :)
 

Kuva: Petri Matintalo

WT-koe, Oripää

Auringonnousu Oripäässä.

Tänään starttasimme Elsan kanssa Oripäässä WT-kokeessa, jossa tuomareina olivat Pekka Uusimäki ja Mika Lappalainen. Koe oli tollereiden mestaruuskoe.

Tuomareiden alkupuhuttelu.

Eilisestä Raaseporin epäonnistumisesta huolimatta minulla oli ihan hyvä fiilis lähteä kisaamaan. WT on lajina kovin mieluinen ja tiedän, että Elsa suoriutuu rastitehtävistä paremmin kuin pitkästä nome-B -startista. 

Koe alkoi simppelillä ykkösmarkkeerauksesta. Lähetyspaikka oli pellolla ja heitto tuli metsän reunasta sähkötolpan taakse. Elsa suoritti tehtävän todella hyvin, tuomarin sanoin tuli "päivän ensimmäiset 20 pistettä". Aika hieno fiilis.

Kakkosrastilla lähihaku ojan pohjalla. Kuvassa näkyy koiran ohjaaja ja tuomari pellolla.

Toisella rastilla tehtiin lähihakutehtävä. Ammuttiin kaksi laukausta ja koira lähetettiin pellolta ojalle etsimään. Peitteisessä maastossa oli neljä damia joista kaksi piti tuoda. Kun koira katosi näkyvistä, ohjaaja sai siirtyä melkein heinikon reunaan pellolla. Damit oli kuitenkin sijoitettu niin, että koiraa ei nähnyt kun se oli oikealla alueella.

Elsa meni hyvin oikeaan paikkaan ja liikkui vaikeakulkuisessa ojassa sujuvasti. Kävi vastarannallakin. Se haki kuitenkin tehottomasti ja juoksenteli edes takaisin. Tuomari sanoi jälkikäteen, että koira pysähtyi välillä ihan damin viereenkin mutta ei käyttänyt nenäänsä. Sain sen kuitenkin pidettyä oikealla alueella ja lopulta saatiin vaadittavat 2 damia ylös. Aika kovalla käskytyksellä kuitenkin ja se rokotti pisteitä, saldo 11/20.

Elsan inhokki - takki.

Lounastauolle siirryttiin siis ihan hyvissä tunnelmissa, kaikki damit tallessa. Reilun tunnin huilin jälkeen jatkettiin kolmosrastille. Lähetyspaikka oli korkean mäen päällä ja alas tuli ykkösmarkkeeraus heinikkoiseen maastoon. Koiran palauttaessa samalle linjalle puoliväliin vietiin toinen dami ohjausta varten.

Elsa tarkasti ohjausdamin hajupaikan markkeeraukselle mennessään. Löysi kuitenkin oikean damin ja toi sen vähän mutkitellen. Dami pääsi putoamaan varpailleni - en yhtään osannut varautua pudottamiseen. Tuomari ei ollut kovin tyytyväinen...

Lähetin linjalle. Elsa eteni n. 3 metrin päähän damin sivuun ja pysähtyi. Jäi syömään ilmeisesti peuran jätöksiä. Hetken mutusteltuaan lähti haahuilemaan jolloin kutsuin sitä takaisin päin ja pysäytin linjalle. Siitä eteenlähetys ja suoraan damille. Dami ylös ja luokse, mutta sekin pääsi putoamaan varpaille! Nollahan siitä tuli.

Tuomari neuvoi varmistelemaan luovutukset. Mutta olin aivan hoomoilasena, sillä en ikipäivänä uskonut että Elsa pudottaisi. Ainakaan kahta kertaa peräkkäin. No, suoritus ei muutenkaan ollut kovin mairitteleva vaikka damit tulivatkin.

Nelosrastilla oli lyhyt yksilöwalk-up ja ykkosmarkkeeraus hakkuuaukealla. Ihan meidän tehtävä. Elsa seurasi tosi hyvin ja istui pysähdyksestä. Lähti todella kaukaa mutkan kautta noutoon ja paineli putoamispaikasta reilusti ohi. Hetken annoin sen etsiä, mutta sitten päätin kutsua sitä lähemmäs. Elsa ei kuunnellut ollenkaan pillityksiä, ei edes kutsua. Kovan työn jälkeen sain sen tulemaan lähemmäksi, ja pysäytin muutaman metrin päähän damista, mutta nenä oli taas hukassa eikä saanut hajua. Dami jäi löytymättä.

Kokonaispisteet siis: 20 - 11 - 0 - 0

Täytyy myöntää että olin aika harmissani päivän esityksestä. Tehtävät olivat tosi helppoja, mutta peitteinen maasto toi sopivasti haastetta. Elsan pää ei kuitenkaan kestänyt toista koepäivää ja tänään se teki aivan päinvastoin kuin eilen innostuksissaan: motivaatio loppui kesken ja vauhti oli verkkaista haahuilua. Harmittaa todella, sillä koira kyllä osaa ja ykkösrastikin näytti sen että parhaimmillaan se tekee todella hienosti töitä.

Toivottavasti ikä tasoittaa tätä vuoristorataa ja ensi kautena suoritukset olisivat tasaisempia. Tänä syksynä käydään kuitenkin vielä Hauholla WT:ssä. Sitten jäädään talvitauolle ja tähdätään ainakin alkuun kevään epävirallisiin kokeisiin.

NOME-B ALO (Naisten haku), Raasepori

Kokeen ensimmäinen tehtävä, maaohjaus.

Sain eilen illalla aivan yllättäen kutsun Raaseporin kokeeseen. Olimme alunpitäen varasijalla 7 ja ehdin ilmoittaa Elsan jo sunnuntaille WT-kokeeseen. Hetken keräilin ajatuksia, mutta päätin kuitenkin startata molemmissa kokeissa.

ALO-luokan tuomaroi Jyry Tuominen. Koe alkoi maaohjauksella. Koiran kävellessä kohti tuomaria ammuttiin laukaukset ohjaukselle ja vastakkaiseen suuntaan hakuun. Jyry kertoi tyypilliseen tapaansa vaativansa, että koira todella on ohjattavissa linjalle. Vahinkoa ei hyväksyttäisi.

Elsa tuntui olevan hyvin kuulolla kun käveltiin suorituspaikalle. Ensimmäisellä lähetyksellä se kuitenkin lähti tekemään hakua, eikä meinannut kuunnella lukuisista kutsuista huolimatta. Sain sen kuitenkin lopulta pois. Tokalla lähetyksellä kääntyi heti jyrkästi oikealle, joten otin pois. Kolmannella lähetyksellä meni muutaman metrin päähän linnusta, mutta kaarsi siitä vasempaan. Sitten karkasi taas käskyiltä, mutta sain sen pois ilman että toi lintua. Joten suorittamatta jäi tämä tehtävä.

Seuraavaksi siirryttiin hakuun, joka oli linjapaikasta katsoen heti selän takana. Ekalla lähetyksellä Elsa lähti kauas, ja kaarsi pitkälle muiden tehtävien suorituspaikoille. Kutsuin pois ja lähetin uudestaan. Toisella lähetyksellä meni pitkälle rantaan ja löysi sieltä lokin. Toi sen varpaille asti, lintu pääsi putoamaan.

Kolmas tehtävä, vesiohjaus. Varis on kapean koivun luona maalla.

Tästä siirryttiin vesiohjaukseen. Ensimmäisellä lähetyksellä Elsa jäi pyörimään veteen joten otin sen takaisin ja lähetin uudestaan. Sitten eteni suoraan maasaarekkeelle ja lähihakupillityksellä löysi nopeasti variksen. Tuumi hetken, otti linnun suuhun mutta tiputti muutaman metrin päähän. Sitten se bongasi järveltä venemiehen ja jäi tähyilemaan sinne. Koe oli jo siinä vaiheessa loppunut ja kun kutsuin Elsan pois, se jätti variksen ja tuli tyhjänä. Ihan pikkuisen otti päähän!

Vesiohjauksen jälkeen olisi tullut simppeli kakkosmarkkeeraus. Harmitti, ettei päästy sitä kokeilemaan. Olisin uskonut, että Elsa olisi siitä selviytynyt. Viimeisenä oli haun jatkaminen. Alue olisi ollut meille oikein sopiva, suht helppokulkuinen. Mutta jäipä sekin kokeilematta.

ALO 0
Ohjattavuus: Maalla koira ei ole ohjattavissa, vedessä se saadaan uusintalähetyksellä riistalle, mutta nouto jää kesken.

Yleisvaikutelma:  Hyvän vesiohjauksen tehnyt koira, jonka puutteet riistankäsittelyssä pudottavat sen palkintosijoilta.

Hakualue jatkui lammen puokaman ympäri kaislikon vasempaan reunaan asti.

Elsan koe kaatui siis liikaan virtaan ja keskittymiskyvyttömyyteen. Edelliset kunnon treenit tehtiin maanantaina, keskiviikkona oli agility, mutta muuten koira on ollut vain pienillä lenkeillä. Se näkyy heti. Se kirmasi kokeessa kuin kevätvarsa ja etsi toimintaa. Tehtävien suorittaminen ei tällä kertaa kiinnostanut riittävästi.

Toivottavasti likka sai tänään purettua suurimmat patoutumansa jotta huomenna keskittyy paremmin...

Talven aikana yritetään panostaa linjatreeneihin. Linjat eivät pysy suorina ja on enemmän sääntö kuin poikkeus että ensimmäinen lähetys menee pieleen ja tokalla vasta etenee.

Nome-B ALO Terälahti

Eilisen ALO2-tuloksen jälkeen lähdin hyvillä mielin Kiharakerhon kokeeseen Niemi-Kapeen tilalle Terälahteen. Suurin jännitys ja samalla latautuminen oli jäänyt edellispäivälle ja huomasin juuri ennen koepaikalle saapumista, että jätin pillin kotiin! Onneksi Sanna pelasti pulasta ja lainasi omaansa.

Kokeessa starttasi 30 ALO-koiraa ja se rullasi kahden tuomarin, Tuija Hukkasen ja Jyry Tuomisen, pariarvosteluna. Meidän koko suorituksen arvosteli Jyry.

Koe alkoi melko pitkällä seuraamisella lammen rantaan. Tuli laukaus ja variksella heitettiin selkeä markkeeraus vastarannalle. Sen jälkeen koiran kanssa siirryttiin n. 10 metriä vasemmalle, jossa oli lähetyspaikka. Siirtymisen aikana markkeerauksen heittäjä otti variksen ylös ja veti sen  10 metrin päähän metsän reunaan. Koiran sai lähettää haluamallaan tavalla, tärkeintä oli saada riista mahdollisimman pian talteen. Jyry toivoi, että koiralle annetaan markkeerauksen putoamispaikalla "etsi"-käsky.

Elsa seurasi huonosti mutta pysyi hallinnassa. Se katsoi hyvin markkeerauksen ja lähti käskystä oikeaan suuntaan. Kierteli hetken niemen kärkeä, mutta sai pian jäljestä hajun ja meni suoraan varikselle. Toi nätisti käteen.

Ohjattu haku matalan vesialueen yli niemen kärkeen.

Toiselle tehtävälle siirryttiin taas melko pitkä matka vesirajaa eteenpäin. Tuli kakkosmarkkeeraus, jossa ensimmäinen heitto selkeäsi pensaan eteen maalle ja toinen pitkälle veteen kapeaan uomaan.

Elsa katsoi tarkasti molemmat pudotukset ja syöksyi veteen jälkimmäiselle. Haki sen hyvin, mutta palauttaessa nousi maalle. Pelkäsin sen törmäävän maalla olevaan lintuun, mutta meni onneksi siitä ohi ja palautti veden kautta.

Ajattelin lähettää Elsan todella rauhassa toiselle pudotukselle. Hieroin perusasentoa todella pitkään, sillä Elsa jumitti vahvasti toisen heiton/veden suuntaan eikä millään kääntynyt oikealle. Näytin kädellä, näytin toisen kerran kädellä, mutta Elsa vaan käänsi päätä pois ja tuijotti uomaan. Lopulta lähetin ja se lähti täysiä uimaan uomaa kohti. Veneen kohdalla komensin sen takaisinpäin (Jyry kyllä kielsi, mutta oli jo myöhäistä) koska suunta oli täysin väärä. Yritin lähettää vielä uudestaan kunnon käsimerkillä. Elsa lähti jyrkästi oikealle, eli ei taaskaan oikeaan suuntaan. Muistikuva pudotuksesta oli täysin kadonnut ja tehtävä jäi kesken.

Kakkosmarkkeeraus: ensimmäinen heitto veneen ja sillan väliin, toinen heitto avoveteen.

Kolmas tehtävä oli ohjaus veden yli suoraan vastarannalle. Jyry käski pitämään koiran hallinnassa, se ei saisi yhtään lähteä väärään suuntaan ja ajautua riistalle. Elsa lähti hyvin eteen mutta meni liikaa vasemmalle. Odotin, että se nousi maalle, puhalsin pilliin ja ohjasin oikealle. Elsa kuunteli pilliä ja lähti oikeaan suuntaan käsimerkistä. Sitten saikin jo hajun ja meni suoraan linnulle. Arpoi hetken uimaanmenokohtaa, mutta palautti lopulta nätisti käteen.

Vesiohjaus, jossa riista maalla vastarannalla.

Lopuksi siirryttiin toiseen paikkaan tekemään hakua. Koira oli kaikkien siirtymisten ajan irti, joten seuraamista tuli todella paljon. Yleisöä oli paljon, ja ihmisten läpi piti puikkelehtia, mutta onneksi Elsa pystyi vierellä.

Hakumaasto oli raskasta vetistä kaislikkoa. Pitkä ja kapea alue. Maalla oli kani ja veden puolella neljä lokkia. Elsa lähti vähän nihkeästi liikkeelle. Löysi ensin kanin ja toi sen hyvin. Lähetykset takkusivat. Välillä Elsa jäi pyörimään lähimaastoon ja kun vierestä suorituspaikasta kuului laukausia, se lähti menemään niitä kohti. Toisinaan se taas paineli aivan alueen takareunaan ja toikin sieltä kaksi lokkia. Viimeisellä lähtetyksellä meni aivan suoraan todella kauas. Sitten kuului kova laukaus ja Elsa lähti tulemaan tyhjänä takaisin, Jyryn mukaan tuli lujempaa luokse kuin lähti. Eli hän katkaisi homman siihen. Jos se vaan olisi tullut lokin kanssa....

Suullisessa arvostelussa kuulin, että olimme tuloksessa kiinni hakuun asti, mutta haku oli liian ailahtelevaa ja tehotonta, joten jäimme ilman palkintoa.

ALO 0

HAKU: Ohjatussa haussa koira saadaan nopeasti riistalle. Hakutehtävässä koira työskentelee ailahtelevasti , välillä hakee, välillä ei. Sen pitäisi olla määrätietoisempaa.

OHJATTAVUUS: Koira pysyy riittävästi hallinnassa ja riista saadaan haltuun.

PAIKALLISTAMISKYKY: Koira näkee hyvin molemmat heitot, mutta mielikuva ensin heitetystä hämärtyy ja lopulta unohtuu kokonaan.

RIISTAN KÄSITTELY: Kanin otossa koira epäröi hetken. Muuten riistan käsittely moitteeton.

YLEISVAIKUTELMA: Puutteet markkeeraustehtävässä ja haussa pudottavat koiran palkinnolta.

Nome-B Hämeenlinna

Koepaikan maastot olivat komeat.

Meillä oli tänään ensimmäinen B-koestartti Elsan kanssa. Vajaat kaksi kuukautta sitten tilanne oli se, että emme olleet koko kesänä treenanneet riistalla. Elsa leikitteli linnuilla eikä tuonut vesiriistoja rantaviivaa pidemmälle. Treenattiin viime viikot riistoilla pari kertaa viikossa ja saatiin kuin saatiinkin homma pelaamaan niin hyvin, että uskalsimme kokeeseen.

Koe oli Hämeenlinnassa Vesajärvellä, eli vähän niinkuin kotikoe. Tuomarina Tobina Nyman. Starttasimme iltapäiväryhmän ensimmäisenä, numerolla 9.

Paniikkipisteellä odottamassa omaa vuoroa.

Koe alkoi kolmella ykkösmarkkeerauksella. Ensimmäinen tuli veneestä heitettynä viistosti vastarannalle syvälle kaislikkoon. Vene siirtyi heittopaikalta pois ennen kuin koiran sai lähettää. Elsalla pää pyöri ja se jäi tuijottamaan laukauksen kaiun suuntaan ja sitten liikkuvaa venettä. Mielestäni se ei nähnyt heittoa. Otin rauhassa lähetyksen ja varmistin vielä kädellä oikean suunnan kun Elsa ei naulinnut katsetta pudotuspaikkaan. Se lähti veteen mutta ei edennyt kuin muutaman metrin. Otin uudestaan sivulle ja lähetin. Taas sama juttu. Kolmas kerta sivulle, näytin kunnolla ja rauhassa kädellä suunnan ja lähetin "hae"-käskyllä. Elsa lähti hyvin liikkeelle ja ui vastarannalle kaislikon oikealle puolelle. Se lähti ensin rannalla väärään suuntaan, mutta kääntyi kuitenkin, ja meni lopulta ihan oikeaan paikkaan. Sydän hakkasi kun koira pääsi linnulle ja lähti tuomaan sitä. Palautus oli hyvä.

Ensimmäinen markkeeraus heitettiin veneestä vaaleaan kaislikkoon, lähetyspaikka oli kuvan ulkopuolella oikealla. Vene souti pois paikalta ennen kuin koiran sai lähettää.

Toinen markkeeraus tuli maalle. Elsa suoritti sen hyvin ja varis tuli nätisti käteen. Kolmannen markkeerauksen venemies heitti maalta vastarannan kaislikkoon. Taas piti odottaa, että heittäjä kävelee veneelle ennen lähetystä. Elsa syösyi veteen, ja lähti alkuun menemään kohti venettä ja toimitsijoita. Nousi maalle ja meni siitä suoraan linnulle. Palauttaessa lintu pääsi putoamaan varpaille, hätäilin itse enkä saanut koppia.

Hakumaasto oli haastavaa suopursua. Tuoksu oli omaankin nenään todella voimakas.

Markkeerausten jälkeen siirryttiin hakuun. Hakualue oli pääosin suopursujen peittämää ja jatkui toisen lammen rantaan asti. Elsan haku lähti vähän nihkeästi liikkeelle. Se löysi pian lähimmän riistan (fasaani), mutta ei sen jälkeen meinannut lähteä etsimään. Keksi kuitenkin lopulta mistä on kyse, ja hävisi kauas pusikkoon. Toi ensin lokin ja sen jälkeen variksen.

Sitten siirryttiin ohjaustehtävään. Ohjausriista oli lammen vastarannalla, matka veden yli ei ollut kovin pitkä. Lähetin ja Elsa kääntyi muutaman metrin päässä takaisin. Lähetin uudestaan ja sitten se eteni hyvin toiselle puolelle, nousi kaislikosta rannalle ja meni suoraan riistalle. Palautus oli nätti.

Lopuksi jatkettiin vielä hakua. Elsa ei ollut parhaimmillaan. Se ei selvästi halunnut jäädä suopursuihin, vaan meni aina alueen takareunaan ja kulki osin samoja polkuja. Tuli joitakin kertoja tyhjänä, mutta toi vielä yhden lokin. Aika pitkään tahkottiin ja lopulta, kun koira oli uimassa kohti ohjausriistan paikkaa, Tobina pyysi kutsumaan pois.

Suullisessa arvostelussa kehui, että koira paransi koetta markkeerauksissa hienosti. Samoin haussa tuntui alussa, ettei se lähde ollenkaan käyntiin, mutta paransi loppua kohti. Pientä tehottomuutta hakemisessa kuitenkin oli. Kehui, että tykkäsi todella paljon koirasta ja siitä, että se oli hyvin minulla hallinnassa. "Palkitaan hyvällä tuloksella mutta jäljelle en teitä päästä".

Elsa teki mainion työn vaikka koetilanne oli sille outo. Itsekään en suuremmin jännittänyt koska tiesin mitä koira osaa.

Tuloksena ALO 2

HAKU: Lähtee määrätietoisesti hakuun, liikkuu laajalla alueella. Haun ensimmäinen osuus voisi olla tehokkaampaa. Palaa usein tyhjänä.

OHJATTAVUUS: Toisella lähetyksellä, hyvin ohjattavissa.

PAIKALLISTAMISKYKY: Selvittää kaikki kolme 1-markkeerausta, viimeisin niistä oikein hyvin. Maan hyvin. Ensimmäiselle lähetetään kolme kertaa, jolloin lopulta itsenäisesti päätyy riistalle mutkan kautta.

RIISTAN KÄSITTELY: Oma-aloitteiset talteenotot, hyvät palautukset. Muutamassa luovutuksessa toivomista.

MUUT OMINAISUUDET: Ui hyvin. Tarkkaavainen ammuttaessa.

YLEISVAIKUTELMA: Hyvin ohjaajan hallinnassa oleva koira, joka selvittää päivän tehtävät. Työskentelee mielellään vedessä. Tänään toivoisin hieman määrätietoisempaa hakua. Puutteita muutamissa luovutuksessa ja ensimmäisessä markkeerauksessa. Edellä mainitut asiat vaikuttavat palkintosijaan.

WT-koe Hausjärvellä

Ensimmäisen rastin odotuspaikka.

Sunnuntaina startattiin Elsan kanssa ihan oikeassa WT-kokeessa Hausjärvellä, Kanta-Hämeen Noutajien isännöimässä kokeessa. Paikka oli sama, jossa kävimme muutamia viikkoja sitten kimppatreeneissä. Kokeen tuomarina toimi Pauliina Ahola, jonka kokeissa olen käynyt joskus aikanaan Mantankin kanssa. Hyvällä fiiliksellä lähdettiin siis päivään.

Sain kaikesta huolimatta lietsottua itseni koepaikalla melkoiseen paniikkitilaan. Olin päättänyt ottaa Elsalta pahimmat virrat pois tekemällä sille auton luona muutaman helpon muistinoudon ennen koetta. No, noudot menivät niin pipariksi, että ei siitä ainakaan apua ollut. En pystynyt pitämään itseäni kasassa ja koira reagoi heti.

My lucky number.

Koe alkoi pellon etulaidasta ykkösmarkkeerauksella. Ensin tehtävän suoritti 6 alo-koirakkoa ja siihen perään avo-koirakot tekivät samassa paikassa kakkosmarkkeerauksen. Lähetyspaikka oli pellolla ja markkeeraus tuli laukauksen kera metsän puolelle. Hyvin simppeli tehtävä siis. 

Olin omalla vuorollani sen verran paineessa, että en muistanut odottaa tuomarin lähetyslupaa (hän kyllä kertoi ennen tehtävää, että antaa numerolla luvan). Onneksi odotin lähettämisen kanssa rauhassa ja Pauliina ehti sanoa numeron samaan aikaan kun annoin käskyn. Palautteessa hän sanoi, että koska kyse on alokasluokasta ja ensimmäisestä rastista, hän hyväksyy suorituksen. 

Elsa markkeerasi pudotuksen vähän lyhyeksi ja joutui aika pitkään hakemaan. Pysyi kuitenkin tiiviisti alueella ja löysi damin. Palautus oli suora ja reipas, vaikkakin ihan lähellä käväisin minun takana damin kanssa. Luovutti kuitenkin nätisti. Pisteitä tästä meille 14/20.

Kakkosrastin kohtalokas oja, jonka todellinen syvyys ei tästä kuvasta välity.

Toinen rasti oli täsmälleen samalla paikalla jossa kävimme treenaamassa ojan ylityksiä kimppatreeneissä. Lähetyspaikka oli pellolla ja laukauksesta tuli markkeeraus metsän puolelle pienen kumpareen taakse. Matkalla oli leveä ja miehen syvyinen oja, jossa pohjalla hieman vettä. Kun koira palautti, heitettiin toinen dami kumpareen eteen metsän etureunaan ja siihen tuli siis linja. 

Nyt maltoin odottaa lähetyslupaa ja Elsa lähti vauhdikkaasti noutoon. Meni hienosti ojan yli ja suoraan damille. Palauttaessa lähti kiertämään kumparetta kohti toimitsijoita ja taisi tullessaan tiputtaakin damin kerran. Oli kuitenkin sen verran puskien takana, että Pauliina ei tilannetta kunnolla nähnyt ja kertoi, että olisi tuominnut sen koiran hyväksi eli vahingoksi. No, Elsapa kuitenkin järjesti pienen yllärin, eli lähti tulemaan ojan yli, mutta viipyikin kuopassa luokattoman kauan. Lopulta se tuli heinien seasta - ilman damia! Ja naamari kurassa. 

Tästä tehtävästä meille siis pyöreä nolla mikä tarkoitti samalla koko kokeesta nollatulosta. Käytiin vielä tuomarin kanssa kurkkaamassa missä dami oli, ja siellähän se oli siististi rinteessä melkein vesirajassa. Likka oli siis ottanut pienet mutakylvyt ja dami unohtui sinne. Aivan selvää sijaistoimintoa ja reagointia jäykkyyteeni. Ei voi koiraa syyttää.

Päästiin kuitenkin jatkamaan muille rasteille, vaikka harmitti kyllä hieman, kun ei saatu testata linjaa. Se olisi ollut tämän kokeen epävarmin tehtävä meille.

Kuranaama.

Kolmannelle rastille rentouduin kun ei ollut enää mitään jännitettävää (paitsi, että pistääkö koira aivan leikiksi). Tehtävänä oli aluehaku drivena. Kolme miestä kulki pienen metsäsaarekkeen päästä päähän ränkättäen ja ampuen, mutta eivät heittäneet mitään. Tämä aika odotettiin koira kytkemättä.

Käytin Elsalle etsi-käskyä, vaikka hakua emme ole tehneet pitkään aikaan. Tämä oli kuitenkin niin selvä motivoitu haku. Alueella oli kolme damia ja kaksi piti tuoda. Elsa haeskeli molemmilla kerroilla vähän laiskasti liikkuen mutta löysi kuitenkin kaksi ja toi molemmat siististi minulle.
Pisteitä 16. Palautetta en oikeastaan saanut, mutta uskoisin, että haun tehottomuus laski pisteitä.

Kolmosrastilla drive metsässä.

Viimeisellä rastilla tehtiin walk up yksitellen. Koira oli ohjaajan ja tuomarin välissä. Laukauksesta piti pysähtyä, tuli heitto ja odotettiin noutolupaa. Elsa seurasi hyvin ja pysähtyi laukauksesta. Se jäi sen verran minun eteeni, että varmistin paikallapysymisen odota-käskyllä (tätä en olisi kuulemma saanut tehdä). Elsa odotti hyvin ja teki Pauliinankin sanoin täydellisen noudon.

Sitten taas liikkeelle ja laukauksesta pysähdys. Elsa seurasi edelleen hyvin ja pysähtyi. Markkeeraus lensi metsän puolelle eikä Elsa tarvinnut tässä lisäkäskyä. Lähti hyvin noutoon ja oikealle paikalle. Joutui kuitenkin hetken haeskelemaan, mutta löysi damin ja toi nätisti. Pisteitä 17.
 

Nelosrastilla kuljettiin pellon laitaa yksitellen tuomarin kanssa.

Kaikkiaan saimme pisteitä 47, eli oikein hyvä suoritus nollasta huolimatta. Tehtävät olivat suhteellisen yksinkertaisesti ja koe eteni reippaasti. Pellolla kului aikaa noin kolme tuntia ALO- ja AVO-koirien suorituksiin. Kuudesta alokkaasta kaksi pääsi finaaliin ja saivat ykköset, yksi koira sai 2. palkinnon ja muut nollat.

Jäin seuraamaan vielä VOI-koirien kolmea rastia, jotta näkisin millaisia tehtäviä heille tulee. Luokkaan osallistui 9 koiraa. Hienoja suorituksia nähtiin, mutta kova tuuli ja pitkä heinä pellossa olivat myös kokeneille koirille haastavia. Ojaan tulleet markkeeraukset osoittautuivat myös yllättävän vaikeiksi.

Hieno koepäivä ja hieno sää. Kyllä tästä into kasvoi, ja varmasti starttaamme uudestaan. Mutta ennen sitä treenataan, kasvetaan ja yritetään saada vieläkin enemmän kokemuksia ja rutiinia. Elsa on <3

Voittajaluokan alkupuhuttelu.

Voittajaluokka ensimmäisellä rastilla.

Toisella rastilla drive syvällä metsässä.

Kolmannella rastilla tuli markkeerauksia rivin molemmin puolin.

Finlandia Working Team Cup - Messilä

Suomen sileäkarvaiset noutajat ry:n 2. joukkue: Elsa (ALO), Ilo (AVO) ja Vappu (VOI).

Tänään olin Messilässä ja Golden Ringin järjestämässä epävirallisessa joukkue-wt -kokeessa edustamassa Flättikerhoa. Kaksipäiväisessä kokeessa oli ennätysmäärä koiria, mutta järjestelyt sujuivat kiitettävästi ja rastit rullasivat ripeästi. Koemaksuun kuulunut lounas rastien välillä katkaisi koepäivän mukavasti. 

Joukkueeseemme kuului kolme narttua: Elsaa vuoden vanhempi Ilo ohjaajansa Pilvin kanssa edusti AVO-koirana ja joukkueen kapteenina toimi Katja ja VOI-koira Vappu. En kumpaakaan tuntenut aiemmin, mutta päivän aikana tultiin kyllä tutuksi.

Ensimmäisen ja toisen rastin odottelua.

Meidän joukkue starttasi numerolla 5 ja aloitimme 1. rastilta.  Tehtävänä oli linjamarkkeeraus, jossa ensin heitettiin metsän laitaan VOI-koiran markkeeraus, sitten pellolla olevaan saarekkeeseen AVO-koiran pudotus ja viimeiseksi pellolle meidän heitto. Kaikille pudotuksille tuli laukaus ja heittäjät liikkuivat heittojen välissä. Tuomarin luvalla sain päästää Elsan ensimmäisenä noutoon. Elsa oli kovasti menossa, mutta malttoi kuitenkin odottaa käskyyn asti. Harmittavasti Ilo karkasi minun käskystä, joten sen suoritus meni nollille, mutta Pilvi sai koiran pienellä kiellolla takaisin eikä se häirinnyt Elsan suoritusta. Elsa nouti damin suoraviivaisesti ja palautti nätisti. Saimme täydet 20 pistettä.

Toisella rastilla oli walk up metsässä. Paikka oli risukkoinen ja kävelyura todella kapea, eli kuljimme aivan kylki kyljessä. En ole Elsan kanssa walk upia tehnyt metsässä, ja se ei pysynyt oikealla paikalla. Haisteli maata ja jäi jälkeen vaikka etenimme etanavauhtia. Ensimmäinen markkeeraus tuli selän taakse ja se oli Elsalle. En ehtinyt kääntää rintamasuuntaa heittoa kohti, mutta Elsa onneksi näki sen vaikka oli väärin päin. Odotti taas nätisti noutokäskyä. Jäi pyörimään hajuihin vähän ennen damia, mutta teki kuitenkin tarkkaa hakua pienellä alueella, ja löysi lopulta damin. Palautus hyvä. Tuomari moitti huonoa seuraamista ja lisäkäskyjäni sen osalta, ja antoi pisteitä 15. Meidän noudon jälkeen jatkettiin kävelyä (Elsan sai kytkeä tässä vaiheessa, joten seuraaminen jatkui vieläkin huonompana) ja AVO koiralle tuli markkeeraus sivuun. Voi-koiralle ohjaus sen jälkeen samalle linjalle.

Kolmannella rastilla oli vuorossa drive. Seistiin keskellä peltoa ja metsän puolella kolme ihmistä ränkätti ja kulki äänekkäästi eteenpäin heitellen dameja. Metsään jäi kaksi damia ja viimeiseksi tuli meille markkeerausheitto. AVO ja VOI koirille ohjaustehtävät. Elsa pysyi taas rauhassa paikalla vaikka oli aavistuksen jännittynyt toimitsijoiden kovasta ääntelystä. Se eteni käskystä suoraan markkeerausdamille ja lähti tuomaan sitä. Puolivälissä meinasi kääntyä toimitsijoiden perään, mutta kielsin, ja sen jälkeen palautus hyvin. Pelkäsin ennalta että se lähtee dami suussa metsästämään mutta pientä kaarrosta lukuunottamatta suoritus olikin ihan hyvä. Tulostaulukon mukaan saimme pisteitä 20 (tosin epäilen, että 3. ja 4. rastien pisteet olivat väärin päin).

Matkalla viimeiselle rastille.

Neljännellä rastilla tuli ensin laukaukset AVO ja VOI koirien linjoille ja sen jälkeen meille taas markkeeraus. Elsa suoritti sen moitteettomasti. Pisteitä 18.

Kaikki tehtävät olivat meille siis markkeerauksia ja suhteellisen helppoja. Ennen noutoja koirat olivat kytkemättä rivissä ja kaikki kolme heittoa katsottiin ennen Elsan noutoa, joten siinä mielessä haastetta oli ihan mukavasti. Olen todella tyytyväinen siihen, että Elsa pysyi rauhallisena ja malttoi todella hyvin odottaa noutokäskyä. Odotin tietoisesti melkoisen tovin aina ennen käskyn antoa jotta koira ei opi tilanteessa ennakoimaan. ALO-koiran sai aina kytkeä oman suorituksen jälkeen, ja se oli ihan hyvä, ettei tarvinnut pelätä muiden suoritusten häiritsemistä.

Joukkuetovereillani oli tänään vähän epäonnea matkassa. Erityisesti AVO-ohjaukset olivat aika haastavia ja VOI:ssa toki matkat pitkiä. Lisähaastetta toi vielä edellisen päivän jättämät vahvat hajujäljet rastipaikoille.

Todella kiva päivä ja kyllä se vaan niin on, että tykkään tuosta WT-koemuodosta kovasti. Rastimuotoinen suorittaminen ja odottelu kanssakilpailijoiden kanssa on mukavaa. Ei tarvitse yksin kykkiä autolla tai jossain pusikon reunassa odottamassa omaa vuoroa kuten B-kokeessa.

Hieman harmitti, ettei meille tullut tänään mahdollisuutta kokeilla ohjausta tai lähihakua. Olisi ollut kiva nähdä miten Elsa olisi niistä suoriutunut. Vaikka ohjausasiat ovat vielä alkutekijöissään, taidan nyt kuitenkin yrittää Hämeenlinnan WT-kokeeseen. Tuleepahan ainakin syy harjoitella.

Talvinome - yllätysten päivä

Jonotusta, jonotusta, jonotusta.

Eilen olimme Jämsässä Mäntän Talvinomessa. Aamu valkeni upean aurinkoisena ja lähdin todella hyvällä ja rennolla fiiliksellä matkaan. Luotin siihen, että koira osaa. Tiedostaen kuitenkin, että Elsan kanssa voi tapahtua mitä vaan. Joten mitä suotta jännittämään.

Oli ihanaa lähteä kotoa vasta yhdeksän aikaan, sillä starttasimme iltapäiväryhmässä. Juuri ennen Jämsää minulle iski kuitenkin kamala migreeni ja koepaikalle päästyäni olin niin kipeä, että meinasin oksentaa. Särkylääkkeitä ei tietenkään ollut mukana.

Keräsin kuitenkin itseni ja lähdin koiran kanssa starttipaikalle. Mennessä kerrottiin, että luokka on hyvässä vauhdissa ja starttaamaan pääsisi nopeasti jonottamalla. Mutta jonossapa olikin jo monta koiraa ja tuntui että suoritukset matelivat eteenpäin.

Yli tunnin jonottamisen jälkeen olo alkoi tuntua jo kuumeiselta. Olin aivan horkassa. Anelin kahdelta minua edellä olevalta ohjaalta, että voisin startata heitä ennen, jotta pääsisin mahdollisimman pian pois. Onneksi ymmärsivät ja päästivät meidät edelle.

Koe alkoi haulla. Hakualue oli melko jyrkässä rinteessä ja hyvin läheltä kuuluvat markkeerauslaukaukset toivat lisähaastetta. Elsa lähti kuitenkin hyvin hakuun ja löysi kaksi damia lyhyillä pistoilla. Laukaukset eivät häirinneet ja se palautti damit todella hyvin. Lähetin kolmannelle, Elsa laajensi hakua hyvin ja toi damin. Lähetin neljännelle ja sekin löytyi. Kolmeen minuuttiin ehdin lähettää vielä viidennenkin kerran. Elsa lähti laajentamaan alueen sivuun ja kun aika meni umpeen, kutsuin sen pois. Tuli heti kutsusta.

Tuomari ylisti suoritustamme ja kehui hyvää yhteistyötämme. Kertoi, että neljä damia oli kova suoritus, eikä siihen määrään ollut kuin muutama meidän lisäksemme yltänyt. Yleisöltäkin saimme spontaanit aploodit.

Markkeeraus/ohjaus-rastille jouduimme hetken odottamaan. Tehtävä alkoi ykkösmarkkeerauksella laukauksen kera. Elsa markkeerasi hyvin, palautuksessa vähän hidasteli. Toinen markkeeraus tuli selkeälle suoralle linjalle, ja sen jälkeen samaan linjaan tulisi ohjaus. Simppeli tehtävä siis. Elsa lähti kuitenkin hakemaan markkeerausta linjan sivusta ja joutui hetken etsimään damia. Palautus taas vähän kiemurrellen. Heti perään tehtiin linja. Elsa lähti etenemään oikeaan suuntaan, mutta kaartoi liian aikaisin jyrkästi vasemmalle. Kutsuin sen takaisin ja sain lähettää uudestaan. Toisella lähetyksellä eteni suoraan vähän pidemmälle, mutta sitten karkasi pitkälle oikealle. Ei kuunnellut lukuisia kutsuja ja hävisi näkyvistä. Jotenkin päätyi tullessaan kuitenkin takakautta linjadamille ja toi sen minulle.

Hyvä vire siis lopahti toisella rastilla ja olin aivan eri koiran kanssa suorittamassa. Linjan epäonnistumisessa oli toki huonoa tuuriakin mukana. Jos Elsa olisi mennyt polkua markkeeraukselle, olisi varmasti tehnyt linjankin. Nyt kaartoi juuri ennen damia sivuun. Harmittaa kuitenkin, sillä linjoja olen harjoitellut viime viikkoina paljon ja ne ovat menneet hyvin. Jälkikäteen jäin kuitenkin pohtimaan, että erottaako koira riittävän hyvin haku- ja linjakäskyn. Käytän käskyjä "etsi" ja "eteen" ja molemmissa näytän kädellä suuntaan.

Linjatehtävästä tuli siis nolla, ja se pudotti meidät 31. sijalle. Papereita en jäänyt enää odottamaan, mutta Tanja ystävällisesti kertoi arvostelumme:

1. Haku, 9p. Tehokkaasti haun aloittava koira, joka löytää kaksi damia nopeasti. Suorittaa tehokasta hakua loppuun asti löytäen damit helposti. 4/5 

2. Markkeeraus, 7p. Näkee molemmat heitot. 1. noudetaan helposti. 2. hieman työläämmin ylös. Palautukset saisivat olla hieman ripeämmät ja suoraviivaisemmat. 

3. Ohjaus, 0p. Lähtee 2. yrityksellä linjalle, mutta ajautuu kauas eikä ole ohjattavissa. Koira ajautuu damille. 

4. Työskentelyhalu ja tehokkuus sekä yhteistyö 8,5p. (9p/8p) Miellyttävällä tavalla hallittavissa oleva koira, jonka suoritushaussa on tasapainoa. / Koira saisi olla hieman paremmin kuulolla. Muuten hyvä yhteistyö.

Omasta olotilastani huolimatta olin tyytyväinen päivästä saatuun kokemukseen. Koetilanne ei Elsaa erityisesti rassannut ja vaikka se oli koko odotusajan mukana, olivat suoritukset oikein mallikkaita. Haku yllätti erittäin positiivisesti.

Ensi kuussa lähden reippain mielin joukkue-WT -kisaan. Toukokuun virallinen WT-koe on myös edelleen vakavasti harkinnassa.

Ensimmäinen Mejä-koe: harjoitusta koko rahalla

Viikonloppu meni tiiviisti Loimaalla perinteisissä Auran Tuoppi Mejä-kokeissa, joka oli samalla myös flättien Mejä-mestaruuskoe. AVO-luokassa flätit kisasivat Hirvipää-palkinnosta.

Edellisen kerran olen Mejä-kokeessa ollut vuonna 2003, joten perjantai-iltana piti opiskella säännöt ja oppaan tehtävät, sekä muistella kartan ja kompassin käyttöä. Hyviä ohjeita löysin täältä.

Lauantaina aloitettiin jälkien teko klo 9. Parikseni sain onneksi kokeneen konkarin, yhden kokeen tuomareista, Marko Saarnin. Marko hoiti suunnistamisen ja mittaamisen, minä kuljin perässä ja merkkasin. Jouduin parini tuomarivelvotteista johtuen opastamaan molemmat jäljet koepäivänä, joten piilomerkitseminen ja nuottien teko oli minun vastuulla. Markolta sain kyllä hyviä vinkkejä.

Jäljenteko sujui kivuttomasti johtuen lähes puistomaisesta maastosta. Sammaleeseen painui jo suunnistuksella selkeä polku jota oli toisella kierroksella helppo seurata. Pääsimmekin jo puolenpäivän jälkeen takaisin majalle ja höyryävien lihapullakattiloiden ääreen. Kylläpäs ruoka maistui hyvältä!

Molemmat opastamani jäljet olivat tällaisessa maastossa.

Sunnuntaina oli varsinainen koepäivä. Kokeeseen osallistui kaiken kaikkiaan liki 60 koiraa, eli kesän suurimmassa Mejä-kokeessa olimme. Hirvipäästä kilpaili kolme flättiä ja AVO-ryhmämme tuomarina oli Rauno Koskinen. Flättimestaruuteen ja VOI-luokkaan osallistui seitsemän koirakkoa.

Koe alkoi aamukahdeksalta ja Elsalle nostin arvalla ryhmämme toiseksiviimeisen jäljen. Opastettavat jäljet olivat 2. ja 3. Alkuun testattiin laukauksen sieto ja sen Elsa otti oikein lunkisti.

Opastukset menivät oikein hyvin ja piilomerkkejä oli juuri sopivasti. Avomerkkejäkään ei tuomarin mukaan ollut liikaa. Ensimmäisellä jäljellä opasti mäyräkoiraa, joka harmittavasti teki kolme hukkaa. Toisen jäljen flätillä oli epäonnea matkassa, sillä sienestäjä meni jäljen yli juuri ennen suorituksen alkua ja koira teki hukan lähtiessään seuraamaan hänen jälkiään.

Toisen jäljen ehdin purkaa ennen omaa suoritustamme ja jalat alkoivat olla jo hapoilla kun pääsimme koejäljelle. Auto piti jättää aika kauas parkkiin ja kävelimme Elsan kanssa ison valtatien reunaa alkumakaukselle. Kävellessä Elsalla oli hyvä vire päällä ja se veti valjaissa tasaisesti. Tuomarin kanssa odottelimme hetken opasta ja sitten lähdettiin suoritukseen. Elsa nuuski hyvin alkumakauksen ja ohjasin sitä ensimmäiset metrit eteenpäin. Elsa lähti päättäväisesti jäljestämään, mutta jo muutaman kymmenen metrin päästä se pysähtyi ja jäi ihmettelemään takana kuuluvia tien ääniä. Sitten tuli minun taakseni eikä oikein halunnut mennä edelle. Tuomari kuvaa arvostelussa suoritustamme näin:


"Koira ohjataan jälkityöhön. Sitä tehdään maavainulla aaltoillen jälkiuralla ja vauhti on sopivaa. Melko pian ohjausalueen jälkeen erkaantuu jäljestä, alkaa ihmettely ja pyöriminen. Ohjaajan useatkaan kehoitukset eivät auta, vaan tulee hukka. Jatketaan puhtaalta aaltoillen ja melko pian ajaudutaan taas jäljen sivulle, eivätkä kehoitukset taaskaan auta. Tästä toinen hukka. Jatketaan puhtaalta, mutta lähes samantien määrätietoisesti toiselle puolelle jälkeä. Tästä kolmas hukka ja tuomari keskeyttää kokeen. Tänään ei ollut koiran paras päivä."

Kolmas hukka tuli siis jo ennen ensimmäistä kulmaa, ja tuomari palasi takaisin tielle. Jatkoimme oppaan kanssa matkaa "maksullisena harjoituksena". Jäljen alku oli avoimessa mäntymaastossa ja heti keskeytyksen jälkeen sukellettiin tiheämpään koivikkoon. Siellä Elsa jäljestikin huomattavasti paremmin ja meni aina toisen suoran loppuun asti suhteellisen jälkitarkasti. Sitten tultiin taas avoimempaan maastoon ja olisi tullut ainakin yksi hukka. Kolmannella suoralla Elsa väsyi eikä oikein tahtonut edetä. Toisinaan sai taas vauhdin päälle ja jäljesti hyvinkin. Kaato löytyi vanhalta hakkuuaukiolta joka kasvoi nuorta lehtipuuta.

Elsan itseluottamus ja keskittymiskyky eivät siis ihan vielä riittäneet kokeeseen. Vähän sitä aavistelinkin, mutta uskoin, että olisimme selvinneet korkeintaan 1-2 hukalla. Pidin tulosta aivan mahdollisena. En pahimmissa painajaisissanikaan osannut aavistella että koe päättyisi ennen kuin kunnolla alkaisikaan. No, mistäpä noita voi koskaan tietää.

Koe kaikkine järjestelyineen ja maastoineen oli kuitenkin niin miellyttävä kokemus, että Elsa saa kasvaa vuoden ja menemme ensi vuonna samaan kokeeseen uudestaan. Josko sitten ikä olisi tuonut riittävää varmuutta.

Koe tuntui olevan monelle muullekin vaikea, sillä 18 AVO-koirasta vain jokunen sai tuloksen. Yli kymmenen koiraa sai nollan. Avoimet ja riistarikkaat maastot olivat koirille ilmeisen hankalia. Hirvipää meni opastamani jäljen flätille Cosi Fan Tutte Flat-FX (Mari Mamia & Marko Saarni).  Kolmas AVO-luokan flätti sai myös nollan. Flättimestariksi kruunattiin Anneli Koskisen Pepperment Dee Dee Depussy.