WT-koe, Oripää

Auringonnousu Oripäässä.

Tänään starttasimme Elsan kanssa Oripäässä WT-kokeessa, jossa tuomareina olivat Pekka Uusimäki ja Mika Lappalainen. Koe oli tollereiden mestaruuskoe.

Tuomareiden alkupuhuttelu.

Eilisestä Raaseporin epäonnistumisesta huolimatta minulla oli ihan hyvä fiilis lähteä kisaamaan. WT on lajina kovin mieluinen ja tiedän, että Elsa suoriutuu rastitehtävistä paremmin kuin pitkästä nome-B -startista. 

Koe alkoi simppelillä ykkösmarkkeerauksesta. Lähetyspaikka oli pellolla ja heitto tuli metsän reunasta sähkötolpan taakse. Elsa suoritti tehtävän todella hyvin, tuomarin sanoin tuli "päivän ensimmäiset 20 pistettä". Aika hieno fiilis.

Kakkosrastilla lähihaku ojan pohjalla. Kuvassa näkyy koiran ohjaaja ja tuomari pellolla.

Toisella rastilla tehtiin lähihakutehtävä. Ammuttiin kaksi laukausta ja koira lähetettiin pellolta ojalle etsimään. Peitteisessä maastossa oli neljä damia joista kaksi piti tuoda. Kun koira katosi näkyvistä, ohjaaja sai siirtyä melkein heinikon reunaan pellolla. Damit oli kuitenkin sijoitettu niin, että koiraa ei nähnyt kun se oli oikealla alueella.

Elsa meni hyvin oikeaan paikkaan ja liikkui vaikeakulkuisessa ojassa sujuvasti. Kävi vastarannallakin. Se haki kuitenkin tehottomasti ja juoksenteli edes takaisin. Tuomari sanoi jälkikäteen, että koira pysähtyi välillä ihan damin viereenkin mutta ei käyttänyt nenäänsä. Sain sen kuitenkin pidettyä oikealla alueella ja lopulta saatiin vaadittavat 2 damia ylös. Aika kovalla käskytyksellä kuitenkin ja se rokotti pisteitä, saldo 11/20.

Elsan inhokki - takki.

Lounastauolle siirryttiin siis ihan hyvissä tunnelmissa, kaikki damit tallessa. Reilun tunnin huilin jälkeen jatkettiin kolmosrastille. Lähetyspaikka oli korkean mäen päällä ja alas tuli ykkösmarkkeeraus heinikkoiseen maastoon. Koiran palauttaessa samalle linjalle puoliväliin vietiin toinen dami ohjausta varten.

Elsa tarkasti ohjausdamin hajupaikan markkeeraukselle mennessään. Löysi kuitenkin oikean damin ja toi sen vähän mutkitellen. Dami pääsi putoamaan varpailleni - en yhtään osannut varautua pudottamiseen. Tuomari ei ollut kovin tyytyväinen...

Lähetin linjalle. Elsa eteni n. 3 metrin päähän damin sivuun ja pysähtyi. Jäi syömään ilmeisesti peuran jätöksiä. Hetken mutusteltuaan lähti haahuilemaan jolloin kutsuin sitä takaisin päin ja pysäytin linjalle. Siitä eteenlähetys ja suoraan damille. Dami ylös ja luokse, mutta sekin pääsi putoamaan varpaille! Nollahan siitä tuli.

Tuomari neuvoi varmistelemaan luovutukset. Mutta olin aivan hoomoilasena, sillä en ikipäivänä uskonut että Elsa pudottaisi. Ainakaan kahta kertaa peräkkäin. No, suoritus ei muutenkaan ollut kovin mairitteleva vaikka damit tulivatkin.

Nelosrastilla oli lyhyt yksilöwalk-up ja ykkosmarkkeeraus hakkuuaukealla. Ihan meidän tehtävä. Elsa seurasi tosi hyvin ja istui pysähdyksestä. Lähti todella kaukaa mutkan kautta noutoon ja paineli putoamispaikasta reilusti ohi. Hetken annoin sen etsiä, mutta sitten päätin kutsua sitä lähemmäs. Elsa ei kuunnellut ollenkaan pillityksiä, ei edes kutsua. Kovan työn jälkeen sain sen tulemaan lähemmäksi, ja pysäytin muutaman metrin päähän damista, mutta nenä oli taas hukassa eikä saanut hajua. Dami jäi löytymättä.

Kokonaispisteet siis: 20 - 11 - 0 - 0

Täytyy myöntää että olin aika harmissani päivän esityksestä. Tehtävät olivat tosi helppoja, mutta peitteinen maasto toi sopivasti haastetta. Elsan pää ei kuitenkaan kestänyt toista koepäivää ja tänään se teki aivan päinvastoin kuin eilen innostuksissaan: motivaatio loppui kesken ja vauhti oli verkkaista haahuilua. Harmittaa todella, sillä koira kyllä osaa ja ykkösrastikin näytti sen että parhaimmillaan se tekee todella hienosti töitä.

Toivottavasti ikä tasoittaa tätä vuoristorataa ja ensi kautena suoritukset olisivat tasaisempia. Tänä syksynä käydään kuitenkin vielä Hauholla WT:ssä. Sitten jäädään talvitauolle ja tähdätään ainakin alkuun kevään epävirallisiin kokeisiin.

NOME-B ALO (Naisten haku), Raasepori

Kokeen ensimmäinen tehtävä, maaohjaus.

Sain eilen illalla aivan yllättäen kutsun Raaseporin kokeeseen. Olimme alunpitäen varasijalla 7 ja ehdin ilmoittaa Elsan jo sunnuntaille WT-kokeeseen. Hetken keräilin ajatuksia, mutta päätin kuitenkin startata molemmissa kokeissa.

ALO-luokan tuomaroi Jyry Tuominen. Koe alkoi maaohjauksella. Koiran kävellessä kohti tuomaria ammuttiin laukaukset ohjaukselle ja vastakkaiseen suuntaan hakuun. Jyry kertoi tyypilliseen tapaansa vaativansa, että koira todella on ohjattavissa linjalle. Vahinkoa ei hyväksyttäisi.

Elsa tuntui olevan hyvin kuulolla kun käveltiin suorituspaikalle. Ensimmäisellä lähetyksellä se kuitenkin lähti tekemään hakua, eikä meinannut kuunnella lukuisista kutsuista huolimatta. Sain sen kuitenkin lopulta pois. Tokalla lähetyksellä kääntyi heti jyrkästi oikealle, joten otin pois. Kolmannella lähetyksellä meni muutaman metrin päähän linnusta, mutta kaarsi siitä vasempaan. Sitten karkasi taas käskyiltä, mutta sain sen pois ilman että toi lintua. Joten suorittamatta jäi tämä tehtävä.

Seuraavaksi siirryttiin hakuun, joka oli linjapaikasta katsoen heti selän takana. Ekalla lähetyksellä Elsa lähti kauas, ja kaarsi pitkälle muiden tehtävien suorituspaikoille. Kutsuin pois ja lähetin uudestaan. Toisella lähetyksellä meni pitkälle rantaan ja löysi sieltä lokin. Toi sen varpaille asti, lintu pääsi putoamaan.

Kolmas tehtävä, vesiohjaus. Varis on kapean koivun luona maalla.

Tästä siirryttiin vesiohjaukseen. Ensimmäisellä lähetyksellä Elsa jäi pyörimään veteen joten otin sen takaisin ja lähetin uudestaan. Sitten eteni suoraan maasaarekkeelle ja lähihakupillityksellä löysi nopeasti variksen. Tuumi hetken, otti linnun suuhun mutta tiputti muutaman metrin päähän. Sitten se bongasi järveltä venemiehen ja jäi tähyilemaan sinne. Koe oli jo siinä vaiheessa loppunut ja kun kutsuin Elsan pois, se jätti variksen ja tuli tyhjänä. Ihan pikkuisen otti päähän!

Vesiohjauksen jälkeen olisi tullut simppeli kakkosmarkkeeraus. Harmitti, ettei päästy sitä kokeilemaan. Olisin uskonut, että Elsa olisi siitä selviytynyt. Viimeisenä oli haun jatkaminen. Alue olisi ollut meille oikein sopiva, suht helppokulkuinen. Mutta jäipä sekin kokeilematta.

ALO 0
Ohjattavuus: Maalla koira ei ole ohjattavissa, vedessä se saadaan uusintalähetyksellä riistalle, mutta nouto jää kesken.

Yleisvaikutelma:  Hyvän vesiohjauksen tehnyt koira, jonka puutteet riistankäsittelyssä pudottavat sen palkintosijoilta.

Hakualue jatkui lammen puokaman ympäri kaislikon vasempaan reunaan asti.

Elsan koe kaatui siis liikaan virtaan ja keskittymiskyvyttömyyteen. Edelliset kunnon treenit tehtiin maanantaina, keskiviikkona oli agility, mutta muuten koira on ollut vain pienillä lenkeillä. Se näkyy heti. Se kirmasi kokeessa kuin kevätvarsa ja etsi toimintaa. Tehtävien suorittaminen ei tällä kertaa kiinnostanut riittävästi.

Toivottavasti likka sai tänään purettua suurimmat patoutumansa jotta huomenna keskittyy paremmin...

Talven aikana yritetään panostaa linjatreeneihin. Linjat eivät pysy suorina ja on enemmän sääntö kuin poikkeus että ensimmäinen lähetys menee pieleen ja tokalla vasta etenee.

Ahdas mieli

FI MVA BH Curlicue's Upbeat Point 12v 2 kk

Metsässä ehtii miettiä kaikenlaista. Kuten esimerkiksi sitä, kuinka mieli tekee tepposet.

Manta tutkittiin toukokuussa ja kyljestä löytyneen rustottuman lisäksi kuvissa näkyi paha spondyloosi. Ajattelin, että koira eläisi enää joitakin viikkoja. Kului kuukausi, kului toinen ja nyt on jo mennyt 5 kuukautta. Koiran olemuksessa ei ole tapahtunut minkäänlaista muutosta, lihaksiston häviämistä lukuunottamatta. Sekin johtuu siitä, että vanhus on jätetty niin usein kotiin nuoremman lenkkeillessä.

Taisin antaa periksi, aivan liian varhain. Nyt lupaan olla murehtimatta ja keskityn vaan siihen mikä on totta. Tänään se on iloisena keppiä metsässä kantava kiharaturkki.
 

SNJ erikoisnäyttely Hyvinkäällä

Elsa 2 v 8 kk

Tänään oltiin pitkästä aikaa näyttelyssä, Hyvinkäällä SNJ:n erikoisnäyttelyssä. Elsa oli ilmoitettu käyttöluokkaan, jossa oli 16 narttua. Koko näyttelyssä flattinarttuja oli melkein 80.

Flattinartut arvosteli Stein Feragen Norjasta.

Elsa sai laatuarvostelussa hienosti ERI:n ja sijoittui haastavassa kilpailuluokassa peräti toiseksi saaden SA:n! En olisi ikinä uskonut tällaista menestystä, etenkin kun koiran turkki on kovin lyhyt ja vähähapsuinen. 

Arvostelu oli oikein mukavaa luettavaa:

"Tik av mycket god typ. Härligt, klassiskt huvud. Mycket god halsöverlinje. Ngt rak överarm. Mycket god vinklad (?) bak. Rör sig med mycket bra steglängd, men ännu slarvigt fram. God päls kvalität. Väl visat." 

Paras narttu -kisassa emme enää pärjänneet joten serti meni paremmalle.

Kati esitti Elsan.

Agilityn hallikausi alkoi

Keskiviikkona alkoi agilityn hallitreenit. Tarkoitus oli ottaa Elsan kanssa vähän rauhallisemmin, jotta ei sattuisi mitään ennen viikonlopun näyttelyä. No, likka painoi menemään taas satakymmenen lasissa. Onneksi ei käynyt kuinkaan vaikka tekonurmi lipsuikin tassujen alla.

Torstaina Kati hieroi Elsan, eikä sieltä tuntunut erityisiä kipupisteitä löytyvän.

Syyskelit ovat mahtavia lenkkeilyyn.

Wt-treeniä Hämeenlinnassa, osa II

Treeniporukka vaan kasvaa. Tässä katsotaan muistipaikan motivointia.

Tänään treenattiin taas Hämeenlinnassa. Valoa riitti illalla juuri sopivasti jotta saatiin koko porukan treenit vedettyä läpi. Väkimäärä oli kasvanut viimekertaisesta, mikä oli hyvä, sillä tällaista häiriötä Elsalle toivoinkin yksin treenaamisen vastapainoksi. Porukka oli  hyvin samantasoista meidän kanssa ja koirat pysyivät ohjaajiensa hallinnassa. Facebook-huutelu toimii :)

Oltiin nyt vähän eri osassa peltoa kuin viimeksi, mutta muuten edettiin samalla kaavalla. Ensin koirille tehtiin neljä muistipaikkaa linjoja varten ja sitten kuljettiin walk up -rivissä Veeran heittäessä markkeerauksia ja antaessa numerolla noutovuoroja.

Elsa pääsi kaksi kertaa karkaamaan noutoon tilanteissa, joissa en tajunnut edes odottaa karkaamista. Se on pysynyt viime aikoina niin hyvin vierellä etten ymmärtänyt varmistella yhtään. Noudot se teki tänään muilta osin ihan kohtuullisesti. Kakkosmarkkeeraus ei tosin onnistunut.

Linjoissa Elsa ei oikein pidä suoraa uraa vaan lähtee muutaman kymmenen metrin päässä tekemään S-maista kaartelua. Päätyy kyllä aina suurinpiirtein haluttuun paikkaan ja tottelee lähihakupillitystä, mutta eihän se kaunista katseltavaa ole. Peiliin katsomisen paikka ja harjoituksissa isoja askelia taaksepäin!

Pysäytykset saisivat olla jämäkämpiä vaikka ihan hyvin kuuntelikin pilliä. Matkat olivat tänäänkin pitkiä ja osassa linjoista oli haastavia ojan ylityksiä, joten kaikkea ei voi laittaa (kokemattoman) koiran piikkiin. Toisaalta annoin sen myös varta vasten tehdä hakua linjalla, sillä jatkuva puuttuminen työstentelyyn on jo vaikuttanut vapaaseen hakuun aika tavalla.

Eikä hakua ainakaan paranna se, että eilen illalla hermostuin koiralle totaalisesti. Se lopetti kolmen damin jälkeen hakemisen ja palasi kyselemään apua, kun oli ensin hölkkäillyt tovin peuran jälkiä. Siinä sitten seistiin varttitunti metsän reunassa kun en päästänyt sitä vierelle vaan odotin että se palaisi töihin. No, eihän siitä lopulta mitään tullut ennen kuin lähdin kävelemään alueelle. Lopulta dami löytyi ja onnistuin sentään kehumaan koiran taivaisiin. Toivottavasti ei menty kovin montaa valovuotta takapakkia treeneissä...

WT-treeniä Hämeenlinnassa

Ilmoitin Elsan vielä yhteen WT-kokeeseen, joka on kuukauden päästä. Sitä silmällä pitäen huutelin Kanta-Hämeen noutajien FB-ryhmässä treeniapua, jotta pääsisimme treenaamaan vieraassa seurassa ja isommalla porukalla. Elsa kun tarvitsisi häiriötä ja malttitreeniä. Viiden hengen poppoo saatiinkin kasaan ja treenit sovittiin Hämeenlinnaan pellolle.

Aloitimme treenit viemällä pellon jokaiseen kulmaan muistidamit. Sitten lähdimme kulkemaan pellon toisesta laidasta walk up-rintamassa. Neljä koiraa rinnakkain ja yksi toimi heittäjänä rivin etupuolella. Liikkuminen pysäytettiin kvaakatuksesta ja heittäjä heitti aina kerralla 2-3 damia. Noutovuorot jaettiin sekalaisesti sen mukaan kenen koira keskittyi. Välillä otettiin muistipaikoilta linjoja ennen markkeerausten noutoa.

Elsa toimi yllättävänkin hyvin. Jos edellisviikon koe kaatui epäonnistuneeseen kakkosmarkkeeraukseen, niin eilen likka teki todella mallikkaita markkeerauksia pellolla. Myös kakkosia, ja myös pitkän viiveen jälkeen lähetettynä. Nenän käyttöä oli taas upea katsoa, se tuolla koiralla toimii. Rivissä kulkeminen sujui ihan hyvin, joskin seuraaminen pitäisi olla tiiviimpää ja pysähdykset napakampia (näitä pitäisi treenata ihan erikseen paljon enemmän). Elsa ei tainnut kertaakaan karata ilman lupaa.

Linjoissa oli pientä haparointia, mutta matkat olivatkin aika pitkiä. Elsa hakeutuu näköjään suorille linjoille, eli poikittaminen pellon kulmaan ei ottanut sujuakseen. Näitäkin pitäisi treenata erikseen motivoidusti. Taidan ottaa kuurin todella helppoja motivoituja linjoja, jotta saan liikkeeseen suoraviivaisuutta. Olen vähän lähtenyt oikomaan. Myös esteiden suoria ylityksiä pitäisi ehdottomasti treenata.

Oikein hyvä treeni siis ja sain sen mitä hain. Hyvin häiriötä, Elsalle vieraita ihmisiä ja koiria sekä monipuolisia tehtäviä. Ja oli kiva treenailla pitkästä aikaa kahden kiharan (ja kahden flatin) kanssa.