Niin Elsa...

Tiistaiaksat

Juoksut on juostu ja tänään päästiin piiitkän tauon jälkeen taas aksaamaan. Janikin oli taukomme aikana tervehtynyt, joten saimme jälleen toivottua ohjausta. Ryhmämme koko on näköjään pysyvästi kutistunut kahteen koirakkoon, joten treeniaikaa on oikein ruhtinaallisesti. Hyvä niin.

Jani teki meille radan, jossa oli 17 estettä. Rata eteni pääosin suoraan, mutta spiraalimaisesti, ja alkuun oli hankala hahmottaa monesko kierros on menossa. Elsalla oli sopivasti vauhtia ja intoa, ja se teki hyviä pätkiä. Suurempia ongelmia ei esteiden kanssa ollut, ainoastaan muutamassa tiukassa käännöksessä piti omaa kulkulinjaa pohtia. Oli kiva huomata, että Elsa meni jo saattamatta esteille, joten sain itse keskittyä omaan juoksemiseen pyöreän radan sisäreunalla.

Menimme radan kaiken kaikkiaan 4-5 kertaa läpi ja yksi puhdas suorituskin taisi tulla. Kepeillä Elsa alkoi vähän hyytyä, mutta muuten piti sopivaa vauhtia yllä. Menomme on kuulemma muuttunut täysin verrattuna siihen, millä tasolla olimme vuodenvaihteessa. Jee!

Hallitreenit jatkuvat huhtikuun loppuun asti ja touko-kesäkuulla päästään toivottavasti ulos Toijalan kentälle. Jani lupasi meille paikan tiistain treeniryhmässä.

Stef Bollen treenit Hauholla

Voi-koirakot odottavat vuoroaan.

Tänään ajelin upeassa aurinkoisessa säässä Hauholle, jossa Belgialainen Stef Bollen koulutti noutajaväkeä. Olin ilmoittautunut iltapäivän ALO/AVO -ryhmään, mutta kerkesin hetken seurata myös aamun VOI-koirakoiden treenejä. Voi-tasoiset tekivät pitkiä linjoja ja ohjausharjoituksia siten, että koira piti pellolla ensin lähettää pitkän matkan päähän ja ohjata sieltä metsään risukon yli. Lopuksi tekivät walkupin, jossa koirille oli neljä eri muistilinjapaikkaa vaikeassa metsämaastossa ja niiden kanssa vuorotellen tuli markkeerauksia koirarivistön etu- ja takapuolelle.

Lounastauon jälkeen aloitettiin ALO/AVO -ryhmällä. Meidän porukka oli kovin urospainotteinen, joten jätin alkuun Elsan autoon. Sen juoksu on vielä sen verran tuore, etten halunnut häiritä muiden työskentelyä. Lopuksi sain kuitenkin muilta luvan tulla myös Elsan kanssa mukaan rivistöön, eikä se tuntunut ketään onneksi häiritsevän.

Koirille rakennettiin ensin kaksi muistipaikkaa: toinen pellon päähän ja toinen 90 asteen kulmassa toiseen laitaan. Kukin vei koiransa kanssa damit paikoilleen ja kävellessä piti kiinnittä huomiota koiran tarkkaan seuraamiseen.

Kun damit olivat paikoillaan, koira jätettiin keskelle peltoa istumaan ja ohjaaja kutsui sen luokseen. Sen jälkeen lähetettiin ensiksi viedylle damille ja sitten haettiin toinen. Tätä tehtävää voi varioida myös lähettämällä koiran taaksepäin alkuasennosta.


Tehtävää vaikeutettiin toisessa vaiheessa. Jälkimmäiselle linjalle heitettiin dami sillä välin kun koira oli hakemassa ensimmäistä. Koiralle piti antaa lähihakukäsky 2-3 metriä ennen pellolla olevaa damia jotta se pysähtyisi noukkimaan sen talteen. Tämän jälkeen hajupaikka piti ylittää vielä alkuperäiselle muistipaikalle.

Tein suoraan tämän vaikeutetun harjoituksen Elsan kanssa. Se teki muuten kaikki hyvin, mutta oli ylösotoissa ja palautuksissa jotenkin ihan unessa. Jäi damin kanssa pyörimään eikä kutsusta huolimatta lähtenyt heti tulemaan luokse ja palautusvauhti oli epätavallisen verkkaista. Stef kehoitti pillittämään heti kun koira on nostanut damin. Äänikutsut pitäisi lopettaa kokonaan.


Lopuksi tehtiin walk up. Pellon päähän vietiin 8 damia ja lähdettiin rivissä kävelemään niistä poispäin. Tuli laukaus ja heitto. Ensimmäinen koira haki muistidamin ja toinen koira sen jälkeen markkeerauksen. Näin jatkettiin siten, että kaikki pääsivät suorittamaan. Toisella kierroksella vaihdettiin, jotta kaikille tuli yksi markkeerausnouto ja yksi linjanouto.

Elsa toimi walkupissa hyvin, eikä ollut pelkoakaan että se karkaisi markkeerauksille. Pysähtyi hyvin kun minä pysähdyin, oli tarkkaavainen, mutta ei kuumunut. Käännökset teki napakasti. Linjan meni hyvin, mutta taas hidasteli palautuksessa. Markkeerauksen palautti paremmin.

Harmittaa, että Elsa ei lyhyestä treenisessiosta huolimatta toiminut tänään parhaalla mahdollisella tavalla. Kotona juoksu ei ole työskentelyä haitannut, mutta tänään Elsa oli todella tahmea ja haluttoman oloinen. Lähes nukkui rivistössä vaikka oli joutunut odottamaan monta tuntia autossa. Toivon, ettei likka taantuisi aivan samanlaiseen koomaan kuin viime keväänä juoksun jälkeen... Ei juuri nyt, kun ollaan päästy taas vauhtiin! No, narttujen kanssa se nyt vaan on tällaista.

Ensi viikonloppuna sitten Mänttään.

Ei voi tämän mukavammin keväistä sunnuntaina viettää!

Piip!

Pysäytystreeniä mallioppimisen avulla.

Tämän viikon muutamat treenit ovat sujuneet ihan kivasti. Lenkkien lomassa olen harjoitellut pillipysäytystä. Toisinaan se sujuu jo ihan hyvin, Elsa istahtaa käsimerkistä ja pillin vihellyksestä. Luoksetulo pillistä on kuitenkin niin vahva, että useimmiten Elsa lähtee tulemaan lujaa luokse pillin äänen kuultuaan. Manta on toiminut harjoituksissa hyvänä apuna ja näyttänyt Elsalle mallia. Kun Manta istuu paikoilleen, myös Elsa himmaa ja pysähtyy. Toistoja tarvitaan siis vielä aivan valtavasti, jotta toivottu käytösmalli menee perille ja pääsen lisäämään pysäytysmatkaa.

Linjaharjoituksiin olen liittänyt joitakin taakselähetyksiä ja sivusuuntia. Yhtenä päivänä tein pellolle neljä muistipaikkaa sekä lähihakupisteen, jonne lähetin myös eteen-käskyllä. Muistipaikoille lähetin vuoroin sivusuunta/taakse -käskyillä ja välillä taas haettiin vauhtia ihan perinteisellä lähetystavalla ja perusasennoista vauhtinoutopalkoilla. Muistilinjat menevät pääsääntöisesti tosi hyvin, mutta tuo haku tuottaa edelleen päänvaivaa. En oikein tiedä pitäisikö sitä harjoitella enemmän vai vähemmän. Tai no, tämän vähempää ei  kyllä voi harjoitella...

Tänään mieheni lähti kaveriksi lenkille ja tehtiin metsässä muutama markkeeraus. Markkeeraustreeniä Elsa tarvitsisi ehdottamasti lisää, sillä sen paikallistamiskyky ei ole kovin vahva. Ensimmäisiä heittoja etsi melko pitkään mutta kolmas ja neljäs menivät jo paremmin. Markkeeraustreeniä tarvittaisiin myös tulevia kokeita varten, sillä on edelleen pieni riski, että Elsa karkaa noutoon. Tänään tosin malttoi hyvin. Vahvistin malttia vaihtamalla pari kertaa lähetyspaikkaa parin askeleen päähän damin putoamisen jälkeen.

Huomenna menemme Hauholle Stef Bollen WT-koulutukseen. Toivottavasti päästään tekemään walk-upia. Ajattelin myös keskustella kouluttajan kanssa damin käsittelystä, sillä innostuessaan Elsa alkaa vähän mälvätä dameja. Josko saisin sen kitkemiseen jonkin täsmävinkin.

Tajusin muuten juuri, että Elsa on ollut pitkän aikaa aivan hiljainen treenitilanteissa. Viime kesän ääntely on siis jäänyt ihan itsestään pois!

Joukkue-WT

Sain juuri tiedon, että päästiin Elsan kanssa Golden Ringin järjestämään Finlandia Working Team Cupiin, eli suomeksi epäviralliseen joukkue-WT-kisaan, edustamaan Flättikerhoa. Koe on Messilässä 19.4. Meidät valittiin flätti-joukkueen alo-koirakoksi arvalla, halukkaita oli kolme. Joukkueessa on yksi voi, yksi avo ja yksi alo-koirakko, ja rastit suoritetaan siten, että kolmikko kulkee koko päivän yhdessä.

Joten eikun treenaamaan...

Kyllä tämä tästä

Sunnuntain sumuinen aamulenkki Tampereen Pispalassa ja Pyynikillä.

Talvi on todellakin taittunut. Yhtäkkiä joka tuutista sataa toinen toistaan kiinnostavampia koulutustilaisuuksia ja koekalenteri on vähän väliä kännykässä auki. Kevät alkaakin olla jo täynnä erilaisia koiramenoja. Ja perhe kiittää...

Ensi viikonloppuna pääsemme mukaan Brufinn-kennelin WT-koulutukseen. Kouluttajaksi saapuu Belgialainen Stef Bollen (Kennel Starcreek). Osallistumme Elsan kanssa sunnuntai-iltapäivän ALO/AVO-ryhmään. Sama kouluttaja tulee myös heinäkuussa Flättileirille, joten nyt on hyvä tilaisuus käydä katsastamassa heppu ennakkoon. Ilmoittauduin flättileirinkin koulutukseen jo yhdelle päivälle. Jos tyyppi on oikein hyvä, harkitsen vielä toistakin koulutuspäivää.

Seuraavana lauantaina onkin sitten Mäntän talvinome. Sen osalta fiilikset alkavat olla jo paremmat, sillä olen tehnyt viime viikkoina Elsan kanssa pieniä treenipätkiä, ja yhteistyö alkaa sujua aina vain paremmin. Kaikki temppuilu on jäänyt pois, Elsa keskittyy todella hyvin ja tekee vauhdikkaasti töitä.  Meillä on nyt tavoitteena opetella pysähtyminen ja ohjauksen alkeet. Ihan hyvin niissä ollaankin edetty. Linja menee jo hyvin, ja Elsa etenee vaikka kuinka pitkälle, mutta jos menee vähän vinoon, en pysty siihen mitenkään puuttumaan. Pian toivottavasti tulee siihenkin ongelmaan ratkaisu.

Olen myös kiinnittänyt paljon huomiota lähityöskentelyyn, erityisesti palautuksiin ja sen jälkeisiin asioihin. Haluan, että Elsa tulee luovutuksen jälkeen napakasti perusasentoon ja pysyy siinä valppaan rauhallisena. Tämä on saatu toimimaan hyvin vauhtinoudoilla ja makupaloilla sekä kelloharjoituksilla.

Huhtikuussa yritän päästä Tomi Sarkkisen koulutukseen Hämeenlinnaan. Tosin voi olla, ettei meitä oteta kun päästiin ryhmään viime syksynä. Toukokuussa 23.-24.5. on Flättien noutokoulutuspäivät Pälkäneellä. Sinne mennään molempina päivinä. Harkinnassa on myös 30.5. WT-koe Hämeenlinnassa. Se tulee ehkä vähän pian, mutta koska kokeet painottuvat kevääseen ja loppysyksyyn, on pakko joskus uskaltaa aloittaa. Heinäkuussa on flättien WT-koe Korpilahdella, se voisi olla myös mahdollinen. Nome-puolta pitää vielä harkita kun näen ensin miten riistahommat alkavat sujumaan.

Juoksuinen Elsa on kotona epätavallisen rauhallinen.

Elsan juoksu on nyt kestänyt kaksi viikkoa ja tärppipäivät ovat ilmiselvästi käsillä. Kotona tyttö on superrauhallinen, mitä nyt välillä piippaa ulos tai yrittää tarjota itseään Mantalle. Ulkona ja treeneissä juoksua ei huomaa ollenkaan, Elsa tekee töitä todella hyvin ja täydellä innolla. Korvat häviävät ainoastaan silloin jos vieras koira sattuu tulemaan vastaan. Tällöin ei mitkään kutsuhuudot auta.

Kevät tulee. Ja paniikki.

Metsä alkaa olla on uskomattoman lumeton. Hieno keli treenata. Kävin tekemässä Elsalle laajahkon haun ja väliin otin kohtalaisen vaikeita muistilinjoja.

Haun täytin siten, että käveltiin Elsan kanssa hakualueen takarajaa ja jätin sen paikalleen istumaan siksi aikaa kun vein damit. Sitten käveltiin polkua ja peltoa pitkin kauempaa alueen ympäri. Hausta tuli siis tavallaan motivoitu, mutta lähetyspaikka oli Elsalle täysin vieras. Lähetyspaikalta ei myöskään johtanut jälkiä dameille.

Tein pellolle myös muutaman muistipaikan. Otettiin ensin haukuruudusta muutama dami. Sen jälkeen lähetin metsästä Elsan linjalle, damit olivat keskellä peltoa. Nämä sujuivat oikein hyvin. Sitten jatkettiin hakua. Vähän Elsan into tuntui haussa hiipuvan, mutta toi kuitenkin joka kerta damin tullessaan. Liikkuminen oli kuitenkin aika verkkaista ja välillä Elsa pysähtelikin mennessään. Kaikkiaan haetutin ruudusta 5/6. Viimeisen löysi kun käveltiin yhdessä keräämään merkit pois.

Loppuun tein vielä kokeeksi täysin sokkona linjan. Dami oli pellon ja metsän rajalla, pellon puolella, ja näkyi sieltä hyvin. Lähetin metsästä paikasta, jossa ei ollut minkäänlaista polkua tai uraa. Matka damille oli ehkä 20 metriä. Elsa lähti hyvin käskystä suoraan eteenpäin ja sitten saikin jo näköhavainnon damista. Nappiin meni siis.

En ole pitkään aikaan tehnyt näin laajaa hakua, mutta Elsa toimii hyvin samaan tapaan kuin viime kesänä. Haussa ei ole tehokkaimmillaan, mutta räväkämmät linjat sujuvat hyvin ja sen jälkeen Elsa on taas valmis toimintaan. Juoksu ei siis tuntuisi vaikuttavan työskentelyyn, vaikka kotioloissa likka onkin ollut aika rauhallinen.

Alkaa tuntua yhä vahvemmin siltä, että ehkä Elsankin kanssa WT-tyyppinen työskentely on luontevampaa kuin Nome, jossa itsenäinen, sitkeä työskentely on keskiössä. Luulen, että voisin joka tapauksessa aloitella ensi kesänä koekauden WT-puolelta ja katsoa miten se lähtee sujumaan. Ehkä joku nome-starttikin pitää käydä kokeilemassa, mutta damikoe tuntuu ainakin tällä hetkellä mieluisammalta vaihtoehdolta. Töitä sen eteen pitää toki vielä tehdä, sillä Elsan ohjattavuus on vielä aivan lapsenkengissä.

Kesää ennen pitäisi kuitenkin selvitä Mäntän talvinomesta, johon on enää kolme viikkoa aikaa. Voi paniikki!

"Kerro mitä saan tehdä."

Mummeli-mömmeli.